Tw
Aleksi
Olin syömässä Ollin ostamaa leipää puoliksi, kun ovelta kuului koputus. Sairaanhoitaja ja Kaspian astelivat sisään huoneeseen. "Miten täällä voidaan?" nainen kysyi hymyillen ja kirjasi ylös laitteiden lukemia.
"Ihan hyvin", vastasin vääntäen feikkihymyä kasvoilleni. Fyysesti voin oikeasti oikein hyvin, henkisesti taas todella paskasti. Ahdisti jatkuvasti vähäsen, Ollin läsnäolokaan ei vienyt sitä kokonaan pois.
"Sepä hyvä kuulla. Ilmeisesti voit sitten kertoa mitä on tapahtunu Kaspianille", hoitaja totesi ja vilkaisi brunea miestä, ennen kuin hän jätti meidät kolme huoneeseen, johon laskeutui hiljaisuus.
Katsoin vuorotellen Ollia ja Kaspiania. En tiennyt mistä minun olisi pitänyt aloittaa ja miten. "Jos sä vaan pystyt ja koet olevas valmis, nii voit kertoo tosiaa mitä tapahtu", Kaspian hymyili hieman ja istui tuolille.
Olli istui sängyllä silittäen selkääni. Otin häntä kädestä hengittäen syvään, ehkä puhuminen auttoi tähän ahdistukseen. "Ethän sä jätä mua?" kuiskasin katsoen poikaystävääni kyyneleet silmissäni.
"En jätä, vaikka mikä olis", Olli kuiskasi ja painoi pusun otsaani. Nyökkäsin varovasti ja näpersin omia sormiani. En olisi halunnut muistella tätä kaikkea paskaa, mutta se vain oli pakollista.
"Me oltiin pari päivää sitte baarissa ja mä lähin vessaan kuselle. Olin sitte lähössä takasi jätkien luo, ku sain ohimolle aseen. Siinä sitte hauska paskahalvaus ku Jessica käski mua pitää turpani kii, jossen haluu kuolla.
Joel sitte tuli hetken päästä sinne vessaa, me oltii vessakopissa ja mun syke oli jossai miljoonassa. Sit lähettii ulos sieltä, siis siellä ei tietenkää ollu ketää just sillon ku olis pitäny olla.
Jessica sit uhkas kai ampuu jos Joel ei lähtis meiän mukaa. Mä en vittu ymmärrä miks mutki piti ottaa mukaa mut lähettii sit sieltä baarista, Jessica laitto mun puhelimella viestii Ollille et lähin jo kotia.
Muistan vaa ku meiät survottiin jonku äijän toimesta sellasee sinisee pakettiautoo ja sit loppuu muistikuvat. Seuraavan kerran heräsin jostai huoneesta, jossa oli todella paska lattia et siinä ei uskaltanu melkee kävellä.
Tai niiku ne laudat oli nii irti. Mä olin sidottu käsistä ja jaloista ja Joel oli mun muistaakseni käsiraudoissa, se vaa makas siinä lattialla. Yritin huhuilla sitä mut ei se vittu mitää kuullu.
Sit huomasin sellasen huumeruiskun siinä lattialla ja sen kaulasta tuli verta, kai se Jessica oli pistäny sen siihen, en tiiä. Sit se saatana ite tuli paikalle ja päästi mut irti ja anto mulle puukon.
Se.. se käski mun puukottaa Joelii. Mähän en tietenkää suostunu, en mä vois satuttaa ketää sillee mut varsinkaa yhtä parhaista ystävistä. Sehän ei neidille käyny nii löysin sit itteni roikkumasta hirttoköyestä.
Se oli just vittumaisesti suunniteltu, et mun varpaat yls just ja just siihen lattiaa, et olin koko ajan jossai pyörtymisen rajamailla. Jessica vaa katto vierestä ja Joel alko palaa takas tähä maailmaa.
Se sit pyys et mut päästettäs pois. Lupasin tehä mitä Jessica pyys ku ei oikee ollu muita vaihtoehtoi. Mä.. mä jouduin puukottaa sitä.. Mä en oikeesti olis tehny sitä jos ei olis ollu pakko. Me oltas molemmat kuoltu sinne!" itkin hysteerisesti.
En pystynyt enää puhumaan tai hengittämään kunnolla. Olli silitti rauhallisesti selkääni kietoen kätensä ympärilleni. "Rakas mä uskon sua, yritä hengittää rauhassa. Sua ei syytetä mistään", brune kuiskasi.
"Ei nii. Just sen takii mä haluunki tietää mitä on tapahtunu ennen ku teen mitää johtopäätöksii. Jatka vaa sitte ku voit, ei oo kiirettä", Kaspian kertoi rauhallisesti ja kirjoitti ylös jotakin mitä olin sanonut.
"Mä jouduin puukottaa sitä monesti. Mä kuulen edellee Joelin huudon mun korvissa, hyi vittu. Sitä selkeesti sattu ihan vitusti niistä huumeista huolimatta. Sen jälkee pääsin sieltä rakennuksesta pois, vihasin itteeni nii vitusti.
Mä en nähny enää Joelii sen jälkee, mä en tiiä tapoinks mä sen. Mua ahisti ihan vitusti, mä yritin anella Jessicaa kertoo mut sitähän ei kiinnostanu paskaakaa. Olin sen loppuajan pakastimessa, thank god se ei ollu päällä.
Yliajattelin koko sen ajan ja kärsin monta paniikkikohtausta, mua pelotti ihan vitusti et miten Joel voi ja jos se on hengissä nii vihaaks se mua ja voiaanko enää koskaa olla ees puheväleissä saatika samassa bändissä.
Aloin sit huutaa nii kovaa ku pystyin ja sit se helvetti vasta alko, ku Jessica laitto sen pakastimen päälle. Mä en tiiä kauanko mä siellä olin, mut mä vaa tärisin ja itkin ja aattelin et nyt mä kuolen, se tuntu ihan ansaitulta.
Seuraava muistikuva oli Ollin kasvot ja sit et me oltii ambulanssissa, siltä se ainaki näytti. Ja nyt oon täällä, sano jooko et Joel on kunnossa?" sain selitykseni loppuun. Katsoin epätoivoisena Kaspiania, hän nosti katseensa minuun.
"Mä en oo käyny jututtaa sitä, mut kyllä se vietiin eilen sireenit päällä tänne, eli se on hengissä. Mä itse asiassa yöllä elvytin sitä, ennen ku saatii paikalle apuu. Aleksi sua ei vieläkää syytetä mistää, te molemmat olisitte voinu kuolla", Kaspian kertoi hiljaa.
Nyökkäsin helpottuneena, minulle riitti kun Joel oli vielä hengissä. Olli silitti hiuksiani halaten minua tiukasti. "Kaikki hyvin. Oon nii ylpee susta ku sait kerrottuu kaiken", brune kuiskasi, kun hautasin kasvoni tuon rintakehään.
***
Seeeemmosta.. 💀
VOUS LISEZ
No sign of life, can you hear my heart beating? // Olli x Aleksi ✅️
Fanfiction(Valmis) Elämä tuntui todella raskaalta. Se jaksoi aina vain uudestaan koetella entistä raskaimmilla asioilla. Mutta oli siinä paljon hyvääkin. Varsinkin kun oli ihastunut. Tai se taisi olla liian lievä termi, rakastunut oli paljon parempi. Aleksi n...
