Olli
Aleksi vaikutti olevan hyvin väsynyt kaikesta matkustamisesta ja aikaisesta herätyksestä, joten hän makoili vain päälläni. Silitin hänen hiuksia tuijottaen kattoa. En ollut varma nukkuiko hän jo.
Vilkaisin kelloa haukotellen, viittä vaille kymmenen. Painoin pusun miehen hiuksiin ja vedin peittoa päällemme. Kiedoin käteni hänen ympärille sulkien silmäni. Ei mennyt kauaa kun olin jo löytänyt tieni höyhensaarille.
~~~~~
Tunsin tutut huulet omillani, johon heräsin. Aloin hymyilemään vastaten suudelmaan puoliunessa. "Heräsithän sä", Aleksi kuiskasi yrittäen päästä minua lähemmäs, vaikka hän makasi jo kainalossani.
"Mitä kello on?" mutisin käheällä aamuäänelläni raottaen toista silmääni. Jos se ei ollut vielä kymmenen, niin nukkuisin vielä. "Vähä yli kaheksan", mustahiuksinen hymähti. Aukaisin suuni hämmentyneenä.
"Ja sinä saatana kehtaat herättää mut tähän aikaa?" valitin kuiskaten. Kuulin hänen kikattavan hiljaa. Väsyneenä menin puoliksi makaamaan hänen päälle ja yritin jatkaa nukkumistani.
Aleksi silitti hiuksiani kietoen kätensä ympärilleni. Häntä ei selkeästi väsyttänyt enää. Ei varmaan jos hän oli nukkunut jo kymmenen tuntia. Itse ainakin halusin maata vaikka koko päivän sängyssä tekemättä mitään, sehän oli paras ajanviete lomalla.
Kuulin silti alakerrasta meteliä ja pikkuhiljaa väsymykseni alkoi kadota. Pidin silti silmiäni kiinni nauttien Aleksin huomiosta ja läheisyydestä. Voisin olla tässä vaikka koko loppuelämäni.
"Sun hiukset tuoksuu ihanalle", hän kuiskasi nuuhkien niitä. Hymähdin huvittuneena tuon sanoille. "Mitäköhän me tehää tänää?" hän vaihtoi puheenaihetta. Luovutin nukkumisen suhteen ja avasin silmäni nostaen katseeni Aleksiin.
"En tiiä, toivottavasti ei mitää ihmeellistä. Puoli lomaa menee siinä et palaudutaa tosta automatkasta", totesin hänen naurahtaessa. Olin aina rakastanut Aleksin naurua, se vain oli niin suloinen. Hymystä puhumattakaan.
"Annappa pari pusua nii saatan olla heittämättä sua järvee", käskin virnuillen. Samassa tunsin hänen huulet omillani ja vaihdoimme hieman sylkeäkin siinä. Tiedostaen jonkun jätkistä olevan hereillä jo.
Aleksi
Puolen tunnin päästä nousimme ja lähdimme alakertaan Ollin haukotellessa. "Viimein ne unikeot heräs", Niko totesi maaten sohvalla. Hänen jalat olivat Joelin sylissä blondin itse tuijottaessa tyhjyyteen.
"Olinko kuulevinani vittuilua?" kysyin huvittuneena ja menin keittiöön siinä toivossa, että joku oli tehnyt aamupalaa. Oikeassa olin, leipätarvikkeet olivat pöydällä Tommin istuessa pöydän ääressä syömässä.
"Kenties", Niko vastasi kysymykseeni. Etsin minulle ja Ollille mukit ja kaadoin meille kahvia. Sentään sen avulla jokainen piristyi edes vähäsen. "Oliks tänää ohjelmassa jotaki erityistä?" kysyin istuen tuolille.
"Ei varmaankaa. Riehutaa niinku aina. Ehkä painitaa", Joonas vastasi istuen nojatuolissa pää alaspäin. Hänellä oli selkeästi tylsää, ihme jätkä. "Onks täällä jotaki lautapelei vaikka?" ehdotin tehden itselleni leipää.
"On", Joel vastasi, nosti Nikon jalat sylistään ja lähti etsimään jotakin pelejä. Olin täällä vasta toista kertaa, viimeeksi olimme tulleet tänne tekemään rauhassa uutta musiikkia ja viettämään aikaan. Jessicakin oli silloin täällä.
Hetken päästä olimme saaneet syötyä, joten menimme olohuoneeseen haukotellen edelleen. "Pelaa tällasta tikkupelii. Nää räjäytetää lattialle ja vuorotellen yritetää ottaa tikkuja ilman et muut liikkuu. Tikut siis", Joel selosti palaten jostakin.
Menimme kaikki lattialle ja Tommi sai kunnian räjäyttää nuo tikut lattialle ja aloittaa pelin. Olin lapsuudessani pelannut tätä, joten tiesin hyvän taktiikan.
"Liikku!" Joonas hihkaisi naama kiinni lattiassa. Vuoro vaihtui blondille, joka keskittyi miettimään mitä kannattaisi yrittää. Joel hengitti tahallaan mahdollisimman raskaasti, jotta tikut liikkuisivat.
"Perkele Hokka", hattarapää kirosi ja joutui antamaan vuoronsa minulle. Painoin peukaloni tikun päähän sen noustessa nätisti. "Aleksi on pelannu enneki", Niko totesi huvittuneena. "Nii oon", komppasin virnuillen ylpeänä.
***
Pelasin tätä mun parhaan kaverin kaa.. keskityin ihastelee jomman kumman hiusta lattialla ja siinäpä se mun vuoro meniki 😀😭
KAMU SEDANG MEMBACA
No sign of life, can you hear my heart beating? // Olli x Aleksi ✅️
Fiksi Penggemar(Valmis) Elämä tuntui todella raskaalta. Se jaksoi aina vain uudestaan koetella entistä raskaimmilla asioilla. Mutta oli siinä paljon hyvääkin. Varsinkin kun oli ihastunut. Tai se taisi olla liian lievä termi, rakastunut oli paljon parempi. Aleksi n...
