No sign of life, can you hear my heart beating? // Olli x Aleksi ✅️

92. Minun vuoro

Aleksi

"Mitä sitä tänää tekis?" pohdin laittaen tiskit koneeseen. "Vois varmaan leikkaa Rimpulta kynnet", Olli totesi juoden kahvinsa loppuun. Pikkukoira juoksi heti pois pöydän alta.

Se vihasi kynsiensä leikkaamista. "Voi raukkaa. Sun pitää olla sille tosi kiva et se suostuu tulee pois sohvan alta", hymähdin. Usein olimme joutuneet nostamaan sohvan ja toinen oli ottanut Rillan syliinsä.

"Kyllä se sieltä pois tulee ku iskee tarpeeks kova nälkä", brune totesi, hänen asenne oli huvittava. Olin menossa pesemään hampaitani, kun joku alkoi runkkaamaan ovikelloa ja yritti päästä oven läpi.

Huokaisin syvään ja annoin kihlatulleni vastuun mennä avaamaan ovi. Rilla olisi normaalisti haukkunut tuollaiselle, mutta raukka pelkäsi Ollin leikkaavan siltä kynnet.

"Missäs Kaunisvesi?" Nikon ääni kaikui käytävässä. "Täällä!" yritin huutaa hammasharja suussani. Pian kaksi brunea ilnestyi oviaukkoon, mitä helvettiä he täällä yhdeksältä aamulla?

"Sä lähet nyt meidän mukaa", Niko ilmoitti salaperäisesti. "Ootteks te jumalauta kidnappaamassa mun kihlatun?" Olli kysyi ja katsoi häntä ja Tommia ihmeissään.

"Joo. Mut ehkä me se palautetaan illalla takasi", pidempi brune tuumi. Ihmeissäni pesin hampaani loppuun ja puin kengät jalkaan ottaen nopeasti takkini mukaan, kun kaksikko oli jo vetämässä minua ulos kodistani.

"Se olis sitten sun polttareiden aika", Tommi ilmoitti avaten minulle valmiiksi takapenkin oven. Kihlattuni oli oikeassa, he aikoivat kidnapata minut mukaansa. Huomasin kuitenkin Miran takapenkillä.

Ehkä en siinä tapauksessa voinut kuolla. "Minne me ollaan oikeen menossa?" ihmettelin, kun Tommi lähti ajamaan jonnekin. "Se selviää kyllä. Saat nyt yhden uudenlaisen kokemuksen", Niko paljasti virnistäen.

En välttämättä edes halunnut tietää enää minne olimme menossa. Onneksi olin syönyt juuri, niin en heti kuollut nälkään vaikka jonnekin labyrintin keskelle. Mistä sitä tiesi mitä he olivat suunnitelleet?

Ikuisuuden jälkeen saavuimme tutulle järvelle, olimme kiertäneet puoli Helsinkiä vain tälle samalle rannalle, jolle olisimme päässet kotoa viidessä minuutissa kävellen.

"Mitä me täällä?" kyseenalaistin, kun jokainen alkoi poistua autosta, he lähtivät järvelle päin. "Uidaan", Niko ilmoitti napaten nopeasti ranteestani kiinni, jotta en ehtinyt enää pakoon.

"Hyi helvetti", älähdin, en ollut koskaan käynyt avannossa.. Ja Niko tiesi sen, muutenko hän olisi sanonut tämän olevan minulle uusi kokemus? "Ei muuta ku vaatetta vähemmäks", Tommi virnisti.

"Sen jälkee saat bissee ja pääset saunaa", Mira jatkoi. Hyvähän heillä oli olla toppatakit päällä. "Mut mä sanoin et uidaan, eli se on monikkomuoto. Me lyötiin Tommin kaa viiestäkympistä vetoa", brune ilmoitti ja alkoi riisuuntua.

Meillä oli jo valmiiksi tehty avanto edessämme. "Jumalauta", huokaisin ja aloin myös riisuuntumaan. Ulkona oli ihan mukavasti pakkasta näin maaliskuun alussa.

"Vittu hyi saatana Tommi mä tapan sut", Niko kirosi kastautuen kylmässä vedessä. Huvittuneena seurasin hänen kiroilemista, mutta samassa hän oli jo matkalla kohti autoa, oli minun vuoro.

Laskeuduin lumelle irvistäen ja upotin jalkani polvesta alaspäin veteen. "Joutuuks Olli tekee mitä?" kysyin irvistäen. Pidin reunasta kiinni yrittäen olla kiljumatta, jotta kukaan ei luullut minun olevan pulassa.

Olin tavallaan halunnut pitkän aikaa käydä avannossa ja viimein se toteutui. "Ei ainakaa mitää tällasta, senhän pitää muutenki ottaa rauhallisesti", Mira hymähti ja nauroi ilmeilleni.

"Jumalauta mä tapan Nikon", älähdin nousten Miran ja Tommin avustuksella ylös avannosta, vesi oli kieltämättä aivan saatanan kylmää. Ja tietenkin saunaan pääsi vasta seuraavassa kohteessa.

Joten kuivattelin itseäni suurinpiirtein täristen kylmyydestä. En jaksanut pukea kaikkia vaatteita päälle, joten vedin vain takin, housut ja kengät päälleni. "Mun luona saat bisseä", Tommi lohdutti huvittuneena.

~~~~~

Lämmin suihku ja saunassa käyminen tuntui taivaalta. Tai Helvetiltä, kun Tommi pääsi vedenheittäjiksi. Ainakaan ei ollut kylmä. "Tiiätkö Aleksi, Olli ei vois saada mistään sua parempaa miestä", Niko avasi suunsa.

"Ja sä oot todella korvaamaton ystävä meille kaikille. Vaikkei me kauhean monta vuotta ollakaan tunnettu, nii se aika on silti ollu parasta. Oot upee ja huomaavainen ihminen, muista se Aleksi aina", hän jatkoi.

"Toi oli todella kauniisti sanottu", kiitin hymyillen. Niko puhui toisista aina niin kauniisti. "Faktaa vaan. Ansaitset pelkkää hyvää elämääs, muista se", Mira hymyili toiselta puolelta saunaa. Kyllä, kaikki neljä ahtauduimme lauteelle.

***

Mulla meni aluks jätkät sekasi 😭