No sign of life, can you hear my heart beating? // Olli x Aleksi ✅️

24. Jätkäläjä

Aleksi

Löysimme Joelin hakattuna vessasta. Näky ei ollut mitenkään kaunis, mutta hän vaikutti olevan kai ihan kunnossa. Muutkin jätkät tulivat paikalle, Niko jäi sen blondin kanssa sinne ja käski meidät muut nukkumaan.

Olin helvetin väsynyt aikaisesta aamusta, matkustamisesta, keikasta ja tällaisesta draamasta. Makasin parisängyllä silmät kiinni, kunnes tunsin Ollin kömpivän viereeni. "Nukuks sä?" hän kuiskasi ja siirsi hiuksia pois kasvoiltani.

"Joo", mutisin silmät kiinni ja haukottelin siihen perään. "Sä oot ihan väsy", brune hymähti ja painoi huulensa otsaani, ennen kuin asettui viereeni makaamaan. Kömmin heti tuon kainaloon ja jatkoin matkaani höyhensaarille.

"Hyvää yötä rakas. Huomenna on parempi päivä, lupaan", Olli kuiskasi silittäen hiuksiani, ennen kuin hän laittoi herätyksen ja alkoi itsekin nukkumaan. Hymyilin hänen sanoille unissani.

~~~~~

"Joel ooks sä varma?" huolehdin varmaan tuhannetta kertaa. "Oon, me ei keikkaa peruta", hän ilmoitti tuhannetta kertaa. Epäilin edelleen blondin kuntoa, hänen olisi pitänyt levätä. Arvatenkin hän oli täysin eri mieltä.

"Sun pitää ottaa rauhallisemmin", Joonas osallistui keskusteluun ja tarkkaili Joelia. Hän oli meikannut mustelmansa piiloon eikä halunnut kenenkään muun tietävän koko asiasta.

"Vittu lopettakaa jo, potkinko perseestä lavalle vai meetkö ite?" blondi mutisi turhautuneena. Hän oli aina ollut yhtä itsepäinen, varsinkin kun puhuttiin keikoista. Niitä hän ei ollut perumassa, ellei yksinkertaisesti ollut muuta vaihtoehtoa.

"Mennää mennää", huokaisin ja kävelin lavalle kuunnellen jälleen fanien kiljumista. Tällä kertaa olimme Porissa. Oli sunnuntai, seuraavalla viikolla olisi viimein juhannus ja pieni loma keikoista.

Tarkkailin Joelia koko keikan ajan. Hän ei hyppinyt koko aikaa, ei juossut joka paikkaan ja selkeästi otti rauhallisemmin. Kai hänkin ymmärsi, ettei kannattanut riehua liikaa, muuten hän pyörtyisi vielä lavalle.

Olli

Joelin ja Nikon mennessä juomaan kävelin lavan reunalle ja hyppäsin maahan kävellen yhden fanin luokse, jolla oli kyltti. "Lähteekö Ollilta pleku kaverille joka ei päässy paikalle?".

Aloin pelaamaan hänen kanssa kivi, paperi, sakset -peliä yrittäen hävitä tahallani. Totta kai halusin antaa jollekin fanille plektrani, varsinkin kun hän ei päässyt tänne tänään.

"Hyvä Olli!!" Joonas huusi lavalta tsempaten minua. Hävisin kuitenkin, joten annoin plektran fanille ja halasin tätä nopeasti, ennen kuin palasin juosten bäkkärille ja sieltä takaisin lavalle, juuri ajoissa.

Hypimme taas vaihteeksi ja huomasin Joelin pitelevän huomaamattomasti vatsaansa. Oli helvetin huono idea päästää hänet vetämään koko keikkaa. Mutta kukaan meistä ei halunnut fanien pettyvän, joten tässä sitä oltiin.

Hetken päästä keikka loppui ja kävelimme takaisin bäkkärille. Romahdimme sohvalle toistemme päälle tasaten hengitystämme. "Ja vielä Kuopioon illaks", huokaisin Aleksin ja Nikon välissä.

"Nuorena jaksaa", Joonas totesi. "Just näi. Ei muuta ku menoks vaa", Tommi hihkaisi ja tarkoituksella paransi asentoaan ylimmäisenä. "Aiaiaiai", Niko kiljui altani, Aleksi päältäni, Joonas hänen päältään. "Nonni", Joel hymähti ja istui yksin nojatuolissa.

"Onks Jessicasta kuulunu mitää?" kysyin varovasti. En tiennyt oliko tuon kysyminen millään tavalla fiksua, mutta pitihän tyhmiäkin kysymyksiä kysyä. "Ei oo", Joel vastasi tuijottaen ilmeettömänä jätkäläjäämme.

"Voitas käytännössä lähtee jo nii ollaa joskus perilläki", Tommi totesi ja hyppäsi päältämme pois. Hetken säätämisen jälkeen olimme jo matkalla Kuopioon väsyneinä. Vaikka kello olikin vasta kahdeksan maissa.

Istuin Aleksin kanssa keskirivissä taas vaihteeksi. Hän kirjoitti taas lyricsejä ja piti tietokoneen näytön poispäin minusta. Hän oli todella suloinen keskittyessään johonkin noin paljon.

Päätin selata Instagramia, kun ei ollut parempaakaa tekemistä. Löysin useita videoita minun ja sen fanin kps -pelistä. Toivottavasti hänen kaveri saisi plektrani pian itselleen, en varmasti osannut kuvitella miten paljon se jollekin merkkasi.

***

Kello oli 22.13 ku kirjottelin tätä, 19. heinäkuuta ja kyseenalaistin elämänvalintojani (olin heränny aamulla alavattakipuun, nousin hakee särkylääkettä mut maailma pyöri, istuin tuolille ja en nähny mitää muuta ku mustaa vaikka mun silmät oli auki, aloin erottaa pöydän ääriviivoi ni lähin sanoo äitille tästä sillon 6.35 ja kompastuin kuntopyörää ja kaaduin lattialle, tuli joku kylmähiki ja korvissa humis et luulin jo tulevani hulluks mut se sitte meni ohi 🥲).