Olli
"Paljon onnee!!" Marjatta ja Matti huusivat yhteen ääneen, ennen kuin he ottivat poikansa ryhmähaliin. Hymyillen päästin Rillalta valjaat ja flexin, se meni suoraan purkamaan energiaansa.
"Voi meidän pikkusta, 26 mittarissa", nainen huokaisi silittäen Aleksin hiuksia. "Mulla viikon päästä 27", hymähdin huvittuneena. Olimme tulleet Nummelaan juhlimaan poikaystäväni synttäreitä.
"Vanhus", Aleksi vittuili vilkaisten minua olkansa yli. Näytin hänelle leikkimielisesti keskisormea ja vein meidän molempien tavarat poikaystäväni huoneeseen.
"Aleksi, tulisiks käymää mun kanssa pienellä kävelyllä?" Matti ehdotti, kun palasin takaisin alakertaan. "Okei?" poikaystäväni vastasi hieman hämmentyneenä. "Olli tuu auttaa!" Marjatta huusi keittiöstä.
Menin auttamaan häntä Rillan kanssa, se hyppi naista vasten turhan innokkaana. "Nonii Rimpukka, sulle on oma ruoka", hymähdin nostaen pikkukoiran syliini ja vein sen olohuoneeseen.
Aleksi
Lähdin isäni kanssa kävelylle, ei mitään tietoa mistä hän halusi puhua, ei tällaiset kävelyt olleet kovin normaaleja. Ehkä hän halusi sanoa minulle jotain viisaita sanoja, kun olin taas vuoden vanhempi.
"Sä et tiiäkään miten ilonen oon että oot löytäny elämääs nii ihanan ihmisen ku Olli", isä aloitti, kun olimme kävelleet hetken aikaa hiljaisuudessa. "Sama, se tuo nii paljon iloo mun elämää", huokaisin hymyillen.
"Ja sä ansaitset sen. Mä en voi olla ku ylpee miten pitkälle sä oot päässy elämässäs, toteuttanu unelmiis ja saanu paljon muistoi. Ja ennen kaikkee oot selvinny vaikeistaki asioista", mies jatkoi katsoen minua ylpeän hymyn kera.
"Mitä sä haet tällä?" kysyin sitten hieman hämmentyneenä. Ei isä koskaan pitänyt tällaisia puheita. "Sitä vaan että.. sä oot mulle todella rakas, muista se aina. Sä ansaitset vaan parasta", hän kertoi hiljempaa herkistyen.
Pysähdyimme keskelle katua halaamaan. "Samat sanat. Mä en voi koskaan kiittää tarpeeks, miten kiitollinen oon siitä kasvatuksesta, mitä te annoitte mulle. Ja kaikesta tuesta ja ymmärryksestä", kuiskasin kyyneleet silmissäni.
"Sä puhut aina nii kauniisti", isä hymähti pyyhkien omia kyyneliään pois, mutta ei päästänyt minusta vieläkään irti. "Olli on sanonu samaa", totesin hymyillen onnellisena.
"Se puhuu totta. Teistä molemmista huomaa miten rakastuneita ootte", hän virnisti pyyhkien nyt minunkin kyyneleet pois. Samassa hänen puhelin soi, joten irrottauduimme toisistamme.
"Mä tuun heti, moi", hän vastasi ja lopetti melkein heti puhelun. "Onks joku huonosti?" kysyin, kun lähdimme kävelemään takaisin kotiin. "Ei, äitis tarvii kyydin johonki kaverinsa juhliin jotka ollaan unohettu", isä selitti.
"Kai te tuutte pian takas?" varmistin. "Tullaan tullaan, ei me siellä olla ku ehkä pari tuntia. Saatte olla Ollin kanssa rauhassa", hän vastasi virnistäen hieman. Yritin peittää oman hymyni, sellaista hänellä mielessä.
Pian vanhempani olivat lähteneet minne ikinä menivätkään ja olin päässyt sisälle. Rilla oli totta kai vastassa, se halusi aina tietää kuka tuli. "Olli?" huusin, kun häntä ei näkynyt olohuoneessa eikä keittiössä.
En saanut mitään vastausta, koko talo oli hiljainen. Kulmat kurtussa lähdin yläkertaan huoneeseeni, oliko hän jollain päiväunilla? Aukaisin huoneeni oven suuni loksahtaessa auki.
Peitin sen kädelläni tuijottaen näkyä hämmentyneenä. Kävelin peremmälle huoneeseni, siellä paloi vain pari kynttilää, muuta valaistusta ei ollut. Menin sänkyni luokse, se oli täynnä ruusun terälehtiä.
Käännyin ympäri ja näin viimein poikaystäväni, hän oli odottanut minua oven takana. "Olli mitä tää on?" kuiskasin uusien onnenkyynelien puskiessa silmäkulmistani.
"Sähän tiiät et mä rakastan sua enemmän ku mitää ja haluun viettää sun kaa mun loppuelämän?" hän vastasi hiljaa kaivaen taskustaan jotain. Seurasin sanattomana, kun hän polvistui lattialle avaten pienen rasian.
Hän katsoi minua silmiin hymyillen jännittyneenä. "Tuuks sä mun mieheks?" hän kuiskasi. Kyyneleet valuivat poskiani pitkin, huoneeseen tuli täysi hiljaisuus. Tuijotin vain sormusta sanattomana.
***
Sellasta 🤫
ВЫ ЧИТАЕТЕ
No sign of life, can you hear my heart beating? // Olli x Aleksi ✅️
Фанфик(Valmis) Elämä tuntui todella raskaalta. Se jaksoi aina vain uudestaan koetella entistä raskaimmilla asioilla. Mutta oli siinä paljon hyvääkin. Varsinkin kun oli ihastunut. Tai se taisi olla liian lievä termi, rakastunut oli paljon parempi. Aleksi n...
