Aleksi
Makasin Ollin päällä väsyneenä. Hän oli oikeassa, puoli lomaa menisi palautuessa tuosta helvetin pitkästä automatkasta. Brune silitti hiuksiani painaen jälleen huulensa omilleni.
Sain siitä edelleen kylmiä väreitä. Hän teki minut tuolla pian hulluksi. "Mä en saa susta tai sun huulistaa koskaa tarpeekseni", Olli kuiskasi hymyillen. Tunsin jälleen punastuvani hänen sanoista, miten hän osasi aina?
"En mäkää susta tai sun huulista", vastasin pitäen silmiäni kiinni. Kiedoin käteni paremmin hänen kaulan ympärille ja hengitin hänen tuoksua. Luoja miten joku pystyikin olla näin täydellinen.
"Musta tuntuu et jätkät tietää jo meiän jutusta", brune vaihtoi puheenaihetta. "Nii varmaa tietääki mut antaa asian olla. Ja hyvä nii", totesin. Pelkäsin edelleen muiden reaktiota tähän. Varmaan ihan turhaa taas.
"Ei meillä oo mikää kiire kertoo niille", Olli komppasi silittäen poskeani. Hänen kosketus rauhoitti minut aina. Viimeisin paniikkikohtauksenikin meni ohi hänen läsnäololla ja rauhoittelulla yllättävän nopeasti.
"Mitä jos sulle käy jotain?" aloitin varovasti. Brunella tuskin oli aavistustakaan mistä nyt puhuin. "Mietiks sä sitä painajaista? Mä oon täysin kunnossa ja terve, muista et se ei ollu totta", hän huomautti ja kietoi kätensä ympärilleni.
"Mut jos se oli enneuni?" kuiskasin ensimmäisen kyyneleen karatessa silmäkulmastani. "Allu älä mieti sitä. On hyvin epätodennäköstä et mä yhtäkkii saisin jonku kohtauksen ja kuolisin siihen", Olli lohdutti hiljaa.
"Mut silti mahollista", väitin edelleen vastaan. En vain saanut pois sitä päästäni. Koko painajainen tuntui niin todelta. Tai todelliselta, se jos joku tuntui epätodelta, eihän meidän juttu voinut niin loppua.
"Mä kyllä huomaan jos mun terveys menis huonompaa suuntaa. Mä en oo jättämässä sua yksin julmaan maailmaan, muista se", hän sanoi ja esti vastaväitteet yhdistämällä jälleen huulemme.
Mutisin niitä vasten keskittyen vain tähän hetkeen. Olli oli kuitenkin jälleen oikeassa. Yliajattelin tätä asiaa vain liikaa, vaikkei se ollut järkevää. Mutta oli pakko luottaa tuohon bruneen, kun en muutakaan voinut.
Olli
Kaunis hetkemme keskeytyi, kun joku avasi koputtamatta huoneemme oven. Erkaannuin suudelmasta ja totesin Joonaksen ilmestyneen tänne. "Mitäs sä?" kysyin pokkana, aivan kuin tässä ei olisi mitään omituista.
"Eipä ihmeitä. Tylsää nii tulin vituttaa teitä mut teillä oliki nähtävästi tekemistä", blondi virnisti ja istui pienelle sohvalle. "Ihanko totta", Aleksi kysyi sarkastisesti pitäen edelleen silmiään kiinni.
"Joo. Mut oon ylpee teistä et ootte selkeesti saanu puhuttuu", Joonas hymyili meille. "Kiitos sun", mies mutisi päältäni. "Eipä mitää. Pitäähän sitä rakastuneita auttaa", hän virnisti katsoen meitä.
"Mut onks teillä jotai vakavampaa juttuu nyt?" hän jatkoi varovaisemmin. Käänsin katseeni Aleksiin, jos hän ei olisi puhunut välillä, niin olisin luullut hänen nukkuvan, vaikka kello ei ollutkaan kovin paljon.
"Katotaa minne tää menee, ei kai tässä mitää kiirettä oo", vastasin hetken hiljaisuuden jälkeen. Mustahiuksinen komppasi sanojani näyttämällä väsyneesti peukkua minun ja Joonaksen naurahtaessa.
"Fiksu valinta. Ootteko muuten nähny Nikoo?" blondi vaihtoi jälleen puheenaihetta. "Ei, onks se ulkona?" Aleksi haukotteli ja etsi parempaa asentoa päälläni. "Aih vittu", älähdin hänen osuessa vahingossa, puolivahingossa tai tarkoituksella haaroihini.
"Sori", hän kikatti viimeistä päivää Joonaksen yhtyessä hänen nauruun. Itse pidin toisella kädelläni haaroistani, helvetti tuon jätkän kanssa. Luulin Joonaksen ennemmin tekevän minulle näin.
"Mut mä meen kattoo sieltä. Allu älä tuhoo Ollin sukukalleuksii, muuten se dippaa sut vaatteet päällä järvessä. Puhun nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä", blondi varoitti Aleksia, ennen kuin lähti huoneesta.
"O-ou.." mies päälläni sanoi ja nousi nopeasti ylös. Lähdin juoksien seuraamaan häntä alakertaan Joelin ja Tommin kyseenalaistaen mitä helvettiä tällä kertaa riehuimme. "Joonas antoki hyvän idean", huusin juosten Aleksin kiinni hänen kiljuessa apua.
***
Onneks mua ei oo dipattu järvessä 🤭
YOU ARE READING
No sign of life, can you hear my heart beating? // Olli x Aleksi ✅️
Fanfiction(Valmis) Elämä tuntui todella raskaalta. Se jaksoi aina vain uudestaan koetella entistä raskaimmilla asioilla. Mutta oli siinä paljon hyvääkin. Varsinkin kun oli ihastunut. Tai se taisi olla liian lievä termi, rakastunut oli paljon parempi. Aleksi n...
