No sign of life, can you hear my heart beating? // Olli x Aleksi ✅️

95. Valvova silmä

Aleksi

"Musta tuntuu et äiti kyllästyy muhun nyt lopullisesti ku valitan sille koko ajan jostaki", hymähdin aukaisten avaimillani lapsuudenkotini ulko-oven, olimme juuri saapuneet Nummelaan.

"Eikä kyllästy, on se sua yli 20 vuotta jaksanu jo", Olli hymähti pörröttäen hiuksiani, ennen kuin hän päästi pikkukoiran vapaaksi, se lähti vetämään heti hepuleita.

"Aleksiiiii!" siskoni huusi ja juoksi portaat alas. Hymyillen juoksin halaamaan häntä, en ollut nähnyt Hannaa ikuisuuteen. "Meeks sä tosissas naimisiin?" hän hymyili tutkien kasvojani.

"Meen", virnistin. "Mä oletan et sä oot nyt Allun uhri?" Hanna hymyili sitten kihlatulleni. "Miten sen uhrinki sitte käsittää, mut jep", Olli hymähti vilkaisten minua vinkaten silmäänsä.

Päästin siskostani irti, kun äitini myös ilmestyi käytävään. Halasin häntä pitkään, ennen kuin molemmat aloimme vain hyppiä ympyrää. "Mä meen vittu naimisiin", nauroin jännittyneenä ja hermostuneena.

"Nii meet, meiän rakas", äiti huokaisi ja halasi minua tiukasti. "Mä en malta oottaa", valitin ja katsoin naista hymyillen niin että poskiin sattui. "En mäkään", hän hymähti onnellisena.

Olli

En ollut tavannutkaan Hannaa aikaisemmin, joten oli mukava jutella hänen kanssa. "Oonkohan mä nähny Aleksia koskaan noin onnellisena?" hän mietti seuraten veljensä onnea.

Olihan kihlattuni ollut todella innoissaan viimeiset päivät, mutta välillä hänen jännitys meni ahdistuksen puolelle. Ymmärsin häntä hyvin, ei sitä ihan joka päivä menty naimisiin.

"Sitä mä en osaa sanoa", hymähdin. "Hanna, jos en vielä tajunnu esittäytyä", nainen hymyili sitten ja ojensi minulle kättään. "Olli, jos et sattunu vielä tietämään", virnistin ja kättelimme.

"Rohkeeta ensisanoiksi Matille pyytää heti poikansa kättä", hän huomautti ja taputti olkapäätäni. "Minkäs sitä teet ku oot nii rakastunu, elämä on liian lyhyt turhaan jossitteluun", totesin.

"Puhut asiaa. Te ootte kyllä sen verran rakastuneita et se säteilee teistä kilometrien päähän", Hanna hymyili, kun Aleksi juoksi luoksemme ja hyppäsi syliini kietoutuen minuun.

"Ollaanks me rakas rakastuneita?" kysyin hymyillen ja silitin kihlattuni poskea. "Ehkä me ollaan", hän virnisti, mustahiuksinen alkoi olla taas lapsellisen innostunut häistämme.

~~~~~

"Pidäks sä nyt meille jonku puhuttelun?" hymähdin, kun Matti sulki saunan oven ja istui viereeni lauteille. "Ehkä", hän tuumi ja heitti löylyä huokaisten pitkään.

"On sulla Aleksi rohkea ja hyvä mies, ihan näi tiivistettynä", mies tokaisi sitten suoraan. Naurahdin asialle katsoen kihlattuani, hän katsoi minua ja isäänsä vuorotellen.

"Niihän mulla on", mustahiuksinen hymyili ja otti minua kädestä. "Pitäähän sitä sanoa asiansa suoraan", totesin yrittäen olla selkä suorana, kun Matti heitti lisää löylyä.

Ei hän onneksi ollut yhtä kova löylynheittäjä kuin Tommi tai Joel. Hengitin syvään ja nojasin seinään pitäen kihlattuani edelleen kädestä, oli pakko yrittää rauhoittua ja rentoutua.

"Te tulitte nopeasti juttuun Hannan kanssa", Matti totesi sitten luodakseen jonkinlaista keskustelua. "Jep, teille kaikille on ollu helppo jutella", hymähdin.

Tämä tuntui oikealta perheeltä. He kaikki olivat aidosti iloisia minun ja Aleksin suhteesta. He auttoivat ja tukivat meitä kaikessa, me olimme kaikki yhtä perhettä.

Ehkä sen takia ei edes tuntunut pahalta, ettei omat vanhempani olleet tulossa häihimme. Eivät he tienneet siitä mitään, eivätkä saaneetkaan. Se oli täysin heidän oma syy, kun pilasivat asiansa.

"Totta kai, kuka nyt ei haluis jutella noin upeelle ihmiselle?" Aleksi hymyili ja veti minut suudelmaan. "Tuota.. jospa minä lähden jo suihkuun", Matti totesi nopeasti ja lähti jo suihkutilaan.

"Mikäs sille tuli?" kuiskasin virnistäen. "Ehkä se ei halunnu todistaa mitää sopimatonta", kihlattuni virnisti ja veti minut lähemmäs itseään. Emme enää olleet valvovan silmän alla..

***

5 VITUN LUKUA 💙