No sign of life, can you hear my heart beating? // Olli x Aleksi ✅️

45. Herra selväpää

Olli

Kuuntelin hiljaa Joonaksen selitystä siitä, miten hän oli joskus tiputtanut puhelimensa vessanpönttöön ja yrittänyt vielä vetää sitä sieltä alas. Ehkä sanomattakin selvää, että hän oli ollut kännissä.

"Mitä sun päässä liikku?" nauroin nojaten blondiin. "Mä en tiiä!" hän räkätti kanssani. Ilta oli jatkunut nelisin.. hetkinen, nelisin? "Missä se Joel ja Allu viipyy?" ihmettelin ja tunnustelin puhelinta taskuistani.

Olin saanut poikaystävältäni puoli tuntia sitten viestin. "Mä meen jo kotia". "Se on menny jo kotia", ilmoitin ja katsoin ihmeissäni Nikoa, Joonasta ja Tommia. Tommi oli heistä kolmesta melkein selvinpäin.

"Ja ei sanonu sulle?" Niko henkäisi dramaattisesti, hän se vasta kännissä olikin. "Tunnetaa myös nimellä känni-idea", herra selväpää huomautti. Hymähdin hänen sanoille, se kuulosti järkevältä.

"Oho, vuorokausiki vaihtu jo", totesin sitten ja laitoin puhelimeni takaisin taskuun. "Onkoha Joelki sitte menny kotii?" Niko mietti, hänen mieliala laski huomattavasti. "Sen vai sun?" Joonas vittuili.

"Ai mitä?" ihmettelin ja katsoin brunea ja blondia vuorotellen. "Mä näin ku-" hattarapää ehti aloittaa, kunnes Niko peitti tuon suun kädellään. "Niko perkele anna Joonaksen kertoo!" valitin ja yritin auttaa blondia.

"Ne piti käsistä pöyän alla!" hän hihkaisi brunen huokaistessa lyöden Joonasta takaraivoon. "Panitteks te!?" huudahdin. Ihme että Tommi ei ollut jo lähtenyt, miten hän jaksoi meitä?

"Näyttiks se siltä et me oltas nussittu tässä?" Niko esitti kysymyksen hieman punastuneena. "Eilen!" korjasin. Brune ei enää vastannut mitään, joten aloimme virnuilla Joonaksen kanssa.

"Eiköhän tää ilta ollu tässä. Pääsetkö Olli ite kotia vai heitänkö?" Tommi kysyi huokaisten. "Mä meen ite", ilmoitin ja hieman huojuen nousin ylös. Lähdin ulko-ovea kohti hitaasti, mutta varmasti.

Ulkona mietin hetken aikaa, minne suuntaan minun edes piti lähteä. Päädyin kävelemään oikealle päin, olin sen verran kännissä, etten ollut varma olinko edes menossa kotia kohti.

"Olli väärä suunta!" kuulin Tommin huutavan, joten pysähdyin ja käännyin ympäri. Hän oli saanut raahattua Nikon ja Joonaksen autoon ja nyt hän oli minun kohdalla. Päätin suosiolla hypätä kyytiin.

Haukotellen laitoin itselleni turvavyön ja yritin olla sammumatta tähän. Vilkaisin takapenkille, Joonas oli jo sammunut ja kuorsasi hiljaa. Niko taas ei ollut sammunut, mutta ei hän ainakaan ollut tässä maailmassa.

Ei mennyt kauaa, kun Tommi oli ajanut minut turvallisesti kotiin. Horjuen kävelin ovea kohti ja kaivoin avaimet taskustani. Hetken kiroilemisen jälkeen sain avaimen lukkoon ja pääsin sisälle.

Otin kovalla vaivalla kengät pois jaloistani ja huomasin samassa Rillan olevan jaloissani. "No moikka", hymyilin sen heiluttaessa häntää minulle. Lähdin makuuhuonetta kohti ottaen seinistä tukea.

Päätin kuitenkin ottaa ensin särkylääkkeen, jotta aamulla ei olisi niin paska olo. Kurotin kaapista lasia meinaen itse kaatua. Sain sen kuitenkin lopulta, joten täytin sen vedellä ja otin yhden särkylääkkeen vetäen ne kurkusta alas.

"Joo mä tiedän, sulla on ollu ikävä", mutisin pikkukoiran hyppiessä jalkaani vasten, sillä oli selkeästi jotakin asiaa. Huokaisten kävin tarkastamassa oliko Rillalla vettä ja ruokaa. Oli, mikä sillä nyt oli?

"Aletaa Rilluska nukkuu", haukottelin. Sen enempää miettimättä menin sohvalle makaamaan ja suljin silmäni. Annoin Aleksin nukkua rauhassa makuuhuoneessa, hän olisi kuitenkin herännyt jos olisin mennyt sinne.

"Tuuhan tänne", mutisin hiljaa pikkukoiralle, joka edelleen hyppi sohvaa vasten. Nostin koiran laiskasti sohvalle viereeni, kai se olisi halunnut mennä Aleksin luokse, mutta ovi oli kiinni. Sammuin sitten sohvalle.

***

Mikä Rimpulla?