19. Vihdoin ja viimein totta

146 15 9
                                    

Timeskip perjantaihin

Olli

Olimme jälleen menossa. Tällä kertaa suuntanamme oli Turku. Kello oli 14.09, matka oli vasta alkanut. Istuin jälleen Aleksin kanssa takaosassa, hän teki jotakin töitä tietokoneellaan ja keskittyi siihen.

Tuntui aivan helvetin mahtavalta ajatella, että oikeasti seurustelimme. Aioimme kertoa tästä jätkille, kun aika tuntui oikealta. Se sopi minulle paremmin kuin hyvin. Halusin kunnioittaa Aleksin rajoja aivan kaikessa.

"Mitä teet?" kysyin poikaystävältäni, kun hän alkoi kirjoittamaan jotakin lyricsejä. "Kirjotan jotain biisii..", hän kertoi hymyillen pitäen katseensa tiukasti tietokoneessa kirjoittaen koko ajan lisää tekstiä.

"Mihin liittyen?" kysyin uteliaana. Yritin saada sanoista tarkemmin selvää, mutta hän käänsi näyttöä poispäin minusta. "En kerro", Aleksi virnisti ja vilkaisi minua nopeasti silmiin punastuen hieman.

"Ilkeetä", huokaisin esittäen pettynyttä. Todellisuudessa olin melko varma mistä hän kirjoitti biisiä. Sen kyllä näki hänen ilmeestä. "Tarviiko jonku pysähtyy kuselle?" Tommi huusi etupenkiltä keskeyttäen ajatukseni.

"Joo", Joel vastasi heti. Hän istui edessämme keskipaikalla, Niko hänen oikealla puolellaan, Jessica vasemmalla. Hän oli ottanut lomaa, jotta pääsi meidän kanssa keikoille. Hieman ahdasta oli.

Onneksi crew hoiti kaikki soittimet ja muut, niin meidän ei tarvinnut niitä huolehtia. Joonas taas istui Tommin kanssa etupenkillä ja todennäköisesti selasi vain puhelintaan, ehkä päivitti jotain Instagramiin.

Pian pysähdyimme huoltoasemalle ja Niko, Joel ja Tommi lähtivät vessaa kohti. Muut jäimme istumaan autoon ja yritimme vain tappaa aikaa. Helvetti tätä matkustamista paikasta toiseen.

"Porkooo, mulla on tylsää", valitin kuin pikkulapsi. "Lue jotaki", hän ehdotti selaten edelleen puhelintaan. "Kuten?" esitin uuden kysymyksen. "Uutisii", Jessica ehdotti ja kääntyi katsomaan taakse.

"Ei, oon liikaa puhelimella muutenki", totesin. "Ei jos muhun alkaa vertaa", Joonas huomautti. "Nonii ku se puhelin on kasvanu sun kätee", vittuilin ja heitin blondia banaanilla.

"Ai saatana", hän parkaisi ja piteli päätään. "Kuka täällä vetää kätee? Ja banaanillako?" Niko kysyi avaten oven ja päästi Joelin keskelle istumaan. "Ei yhtää kukaa", vastasin reveten nauramaan.

Aleksi taas ei kuullut mitään kun hänellä oli kuulokkeet päässä ja hän oli niin keskittynyt biisinsä tekemiseen. Todennäköisesti hänen omaa tuotantoa, en minä tiennyt.

"Ollin mielestä mun puhelin on kasvanu mun käteen kii ja nyt se pommitti mua banaanilla", Joonas valitti ja näytti minulle keskisormea. Samassa Tommi astui autoon ja matka jatkui.

Aleksi

Keskityin kirjoittamaan biisiä. Rakastumisesta ja siitä tunteesta. Ja ehkä vähän jotain ensisuudelmasta. En ollut keskittynyt omaan tuotantooni pitkään aikaan, joten nyt oli hyvä aika sille.

Ollista sain ihan helvetisti inspiraatiota. Edes sanat eivät pystyneet kuvaamaan, miten upea hän oli. Ja kaiken lisäksi minun poikaystäväni. Se jos joku tuntui todella hullulta ajatella. Se oikeasti oli vihdoin ja viimein totta. Odotus selvästikin palkittiin.

Olin kuullut Ollin ja Joonaksen riehuvan jotakin, mutta se oli hyvin yleistä. Brunella oli automatkoilla hyvin helposti tylsää ja sen pystyi ymmärtämään oikein hyvin. Olihan nämä aika tylsiä, istua hiljaa ja katsella maisemia.

Siksi juuri tein nyt töitä. Illalla vetäisimme keikan ja sen jälkeen hotelliin. Huomenna aamulla lähtisimme seuraavalle keikkapaikalle, niin tekisimme seuraavan viikon. Juhannukseen oli vain vähän yli viikko aikaa.

Vasta silloin olisi hetken loma taas. Sentään sen jälkeen ei ollut keikkoja jokaisena päivänä, olihan tämä aika raskasta, mutta tästä olimme haaveilleet. Valittaakaan ei voinut, vaikka olisi nukkunut kuinka paskasti.

Sentään fanien tekeminen onnelliseksi piristi huomattavasti. Hehän mahdollistivat tämän kaiken kuuntemalla musiikkiamme, ostamalla merchiä ja lippuja keikoille. Ilman heitä emme olisi tässä.

***

I know vitun tylsä luku mut ei kaikessa voi olla kaikkee draamaa 😇

Ja minä nautin menkkakivuista 🤭

No sign of life, can you hear my heart beating? // Olli x Aleksi ✅️Where stories live. Discover now