No sign of life, can you hear my heart beating? // Olli x Aleksi ✅️

32. Darran keskellä

Alkuun tw oksentamisesta

Aleksi

Annoin laatan lentää vessanpönttöön. Vihasin oksentamista, mutta ei ollut vaihtoehtoja. Itse menin juomaan eilen niin helvetisti, joten tämä päivä kärsittiinkin sitten darrasta. Onneksi Olli oli seurana.

Nytkin hän piti hiuksistani kiinni, etteivät ne sotkeutuneet oksennukseen. Kello oli ehkä jotain vaille kolme aamuyöllä, kuitenkin ihan liian vähän. Olimme käyneetkin nukkumaan ehkä pari tuntia sitten.

"Helpottaako?" Olli huolehti hiljaa ja silitti selkääni. Nyökkäsin oksentaen kyyneleet silmissäni vielä kerran, ennen kuin pyyhin vessapaperille suupieleni. "Väistä rakas", brune mutisi ja hän alkoi täyttää vessanpönttöä.

Pidin vuorostani hänen hiuksia katsoen seiniä. Päätä särki ihan liikaa, ei taas ollut mitään muistikuvaa missä Joonas säilytti särkylääkkeitään. Ehkä ne löytyi, kun tarpeeksi kauan kirosi ja etsi.

Hetken päästä poikaystäväni oli saanut oksennettua eiliset bisset, joten hän veti pöntön nojaten seinään. "Vittu mä en juo enää ikinä", Olli kuiskasi pidellen päätään. "Et vai?" hymähdin, se vasta olikin huono idea. Pääni selkeästi aikoi tappaa minut tähän kipuun.

"En. En ennen ens kertaa", hän virnisti. Pudistin päätäni huvittuneena. Samassa porukkamme vanhus puolijuoksi vessaan ja aloitti oksentamisen. Siinä vaiheessa lähdimme Ollin kanssa keittiöön hakemaan särkylääkkeitä.

Nukuimme vierashuoneessa, Joel ja Niko nukkuivat sohvalla, Joonas omassa sängyssään Tommin kanssa. Viimeiset kolme nukkuivat kai edelleen, joten yritimme olla herättämättä heitä.

Pienen kiroilun jälkeen olimme saaneet särkylääkkeen kurkusta alas, joten palasimme Ollin kanssa takaisin vierashuoneeseen. Kömmin peiton alle hänen tullessa viereeni. "Nukutaa koko päivä", ehdotin kuiskaten silmät kiinni.

"Joo. Lähetää silti omaa kotii, Joonas tuskin jaksaa kattoo meitä koko päivää", Olli hymyili painaen pusun poskelleni. "Ei se ees huomaa meitä sen darran keskeltä", totesin kietoen käteni brunen lantion ympärille.

"Ei kyllä nii", hän kuiskasi. Kuulin Joelin askeleet, kun hän meni takaisin nukkumaan. Unta jokainen meistä tarvitsi, eilen meni sen verran lujaa. Kaikki olivat valinneet tehtävän koko illan ajan.

Niko oli se, joka voihki niin lujaa kuin pystyi. Tommi oli imenyt Joonakselle fritsun kaulaan. Joel oli suudellut Nikoa. Olli oli jounut nuolemaan Tommin napaa. Niko taas imeskeli minun varpaita minuutin ajan.

Ei tuossa edes ollut kaikista pahimmat, mutta ne eivät todellakaan kestänyt päivänvaloa. Mutta ei todellakaan ollut tylsät synttärit. Sellaiset eivät edes olleet mahdolliset tällä porukalla..

~~~~~

Olli

"Mikä olo?" huolehdin. Olimme olleet koko päivän kotona, makoilleet sohvalla viltin alla ja katsoneet televisiota. Aleksi makasi päälläni, hänellä oli sattunut koko päivän päähän särkylääkkeistä huolimatta.

Siirsin tuon mustia hiuksia pois hänen kasvoilta. En saanut kysymykseeni vastausta, joten oletin hänen nukahtaneen. Laitoin television ääniä pienemmälle ja käänsin katseeni Rillaan, joka nukkui jaloissamme.

Pikkukoira oli hyväksynyt minut viimein. Sen oli vähän pakkokin, kun asuimme kaikki kolme saman katon alla. Olihan se helvetin hienoa ajatella, että asuimme Aleksin kanssa samassa kämpässä.

Silitin hänen hiuksia tuijottaen kattoa. Parin päivän päästä lähtisimme taas vetämään pari keikkaa ulkomaille. Loppuvuosi olikin aika vapaata, uusien biisien kirjoittamista ja musiikkivideoiden kuvaamista.

Kun alkoi tarkemmin miettimään, olin oikeasti onnellinen. Elämässäni niin monta unelmaa oli toteutunut, kunhan niihin oli jaksanut vain uskoa ja tehdä töitä niiden eteen.

Kurotin sohvapöydältä puhelimeni, 19.34. Aleksilla meni todennäköisesti yöunet tässä, mutta en viitsinyt herättää häntä. Sentään nyt hän ei tuntenut pääkipuaan, kun hän nukkui. Ja darraan nukkuminen oli paras lääke.

"Rilla älä nuole mun varpaita", valitin hiljaa, mikä tuota karvapalleroa taas vaivasi? Kuulin poikaystäväni naurahtavan, hän oli sittenkin hereillä. Ihme jätkä hänkin. "Se tykkää niistä", hän kuiskasi huvittuneena.

"No nähtävästi", huokaisin hymyillen pienesti. "Onko minkälainen olo?" huolehdin. "Hyvä, enää ei satu minnekää", mustahiuksinen mutisi rintaani vasten. "Hyvä", kuiskasin ja painoin pusun tuon hiuksiin.

***

Io ho bisogno di un ragazzo. 🤭

Update: io ho bisogno di una ragazza!

Update: io ho bisogno di un ragazzo.