No sign of life, can you hear my heart beating? // Olli x Aleksi ✅️

17. Tuki ja turva

Olli

Jälleen oli keskiviikko, ja aika lähteä takaisin Helsinkiin. Loppuloma meni uutta musiikkia kirjoittaessa ja.. no, siinähän se meni. Rentoutuessa myös, loma todellakin oli tarpeessa.

Olimme vaihtaneet istumajärjestystä. Istuin Aleksin kanssa keskiosassa, Niko ja Joel istuivat takanamme ja Joonas etupenkillä, Tommi oli totta kai kuskina.

Kello oli 6.05, herätys oli ollut viideltä. En tiennyt miten jaksaisin tämänkin päivän, mutta sentään minun ei tarvinnut ajaa, joten pystyin nukkumaan seuraavat kahdeksan tuntia.

Laitoin soittolistani kuulumaan kuulokkeistani, haukottelin, vedin hupun päähäni ja nojasin päätäni Aleksiin. Hän kietoi kätensä hartioilleni selaten jotain puhelimestaan. "Herätä mut ku ollaan perillä", mutisin silmät kiinni.

Mies vain mutisi jotakin. Autossa oli aika vittumaista nukkua, mutta tämäkin meni paremman puutteessa. Sitä paitsi minun unenlahjoilla nukuin käytännössä ihan missä vain.

Olin melkein jo nukahtamassa, kunnes Tommi joutui tekemään äkkipysäytyksen. Säpsähdin takaisin tähän hetkeen ja avasin silmäni. Voi helvetti, tämänkö takia nukkumiseni keskeytettiin?

"Saatanan porot", mutisin painaen pääni takaisin Aleksin kainaloon. Niska ei tästä kiittäisi, mutta mustahiuksisen läsnäolo rauhoitti aina. Ja sai unohtamaan vitutukseni hetkessä.

~~~~~

Aleksi

Parin tunnin ajamisen jälkeen oli ensimmäinen pysähtyminen. Olli nukkui vieressäni hyvin sikeästi, enkä viitsinyt herättää häntä. Sitä paitsi Niko ja Joel pääsivät pois takaamme, joten ei sille ollut mitään tarvetta.

"Ostakaa syömistä nii ei tarvi pysähtyy syömää ja ollaa aikasemmin perillä", Tommi ilmoitti nousten autosta venytellen käsiään ja jalkojaan. "Herätänkö?" Joonas virnisti kurkaten etupenkiltä meidän suuntaan.

"Ei, antaa sen nukkuu. Mä kuulin ku Olli kävi yöllä vessassa ja pyöri mun vieressä pitkää nii se on varmasti väsyny", kerroin työntäen brunea varovasti poispäin minusta, jotta pääsin kuselle ja ostamaan syömistä.

"Jos mä käyn eka ja tuun siihen istuu nii sen ei pitäis herää?" Joonas ehdotti. Nyökkäsin hänelle ja jäin Ollin kanssa kahdestaan autoon. Huvikseni otin hänen puhelimen ja katsoin mitä mies kuunteli.

Lost Societyn Awake. Hymähdin antaen hänen puhelimen olla ja keskityin etsimään lompakkoa taskusta. Siellä jossakin sen ainakin piti olla. Samassa Niko ja Joel astuivat jo autoon takaisin.

"Little Manista tuli tuki ja turva", Niko naurahti ja hetken päästä repesi nauramaan. "Just nii", komppasin huvittuneena. Pian Joonas heitti ostoksensa etupenkille ja vaihdoimme paikkoja.

Venyttelin itsekin raajojani, loppumatka menisi varmaan nukkuessa ja kyseenalaistaessa tätä jätkäporukkaa. Tommi tuli minua vastaan jääden seurakseni. "Olliko nukkuu edellee?" hän kysyi.

Nyökkäsin ottaen kummallekin pari energiajuomaa, kolmioleipää ja joitakin juotavia jogurtteja. Maksoin ne ja lähdin Tommin kanssa autoa kohti. Olli oli viimeeksi maksanut minulle, joten nyt maksoin hänelle.

Vaihdoimme paikkoja Joonaksen kanssa jälleen ja jatkoimme kotimatkaa. Tungin ostokset reppuun, jossa oli pari kylmäkallea. Nojasin pääni Ollin päätä vasten ja suljin itsekin silmäni.

En voinut olla hymyilemättä miettiessä viimeisen viikon tapahtumia. Oliko tämä oikeasti totta? Olin viimein uskaltanut kertoa tunteistani ja olimme nyt tässä tilanteessa, säädimme ja nukuimme toisiamme vasten.

Halusin olla yhdessä tuon brunen kanssa. Olin siitä täysin varma. Voisimme vasta myöhemmin kertoa suhteestamme, sitten kuin se tuntui oikealta. Toki Ollilta piti kysyä hänen mielipidettä, sitten kun koko jätkä heräisi ensin.

Nukahdin lopulta Ollia vasten. Kuulin hieman mitä musiikkia hän kuunteli, mutta jokaisesta sanasta ei saanut selvää. Kuulin myös Joonaksen toteavan meidän nukkuvan suloisesti.

Sydämeni melkein suli hänen sanoista. Olimmeko oikeasti niin suloisia, varsinkin muiden mielestä? Oliko Olli oikeasti se elämäni rakkaus? Jos sydämeltäni kysyttiin, niin totta helvetissä oli.

***

Tekeeks nää muuta ku nukkuu ja on väsyneitä? Ei.

Teenkö minä jotaki muuta? En.