No sign of life, can you hear my heart beating? // Olli x Aleksi ✅️

75. Perinne

Aleksi

"Hyvää joulua!" toivotin hymyillen ja paljastin Miralle minun ja Ollin lahjan, lipun Måneskinin keikalle. Hän oli sitä toivonut aikaisemmin, joten olimme säästäneet rahaa häntä varten.

"Eii, ette oo tosissanne", hän hymyili liikuttuen, ennen kuin hän halasi minua tiukasti. "Ollaan, sä oot ansainnu sen", kerroin myös hymyillen, oli aina ihanaa tehdä toinen onnelliseksi.

Pian Mira halasi myös Ollia. Olimme isolla porukalla Joelin perheen mökillä. Kaikki jätkät totta kai, mutta myös Mira, Kaspian ja Olli. Vietimme täällä porukalla joulun.

Jaoimme lahjoja, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Olli oli saanut minulta ja kihlatultani pari Muumiaiheista avaimenperää ja hieman rahaa.

Muiden jätkien lahjoista ei sitten tarvinnutkaan puhua. "Mulla on sulle vielä oma lahja", havahduin kihlattuni puheeseen. "Hei ei", huokaisin, hän itse oli täydellinen lahja minulle.

"Kylläpäs. Tuu", Olli kehotti, otti kädestäni kiinni ja lähti kohti yläkertaa. Jännittyneenä seurasin häntä huoneesemme, siellä hän kaivoi hetken aikaa laukkuaan. Mitään hän ei kuitenkaan ottanut sieltä.

"Mä en tiiä miten oon pystyny salaa sulta tän näinki pitkään, mut tässäpä olis. Hyvää joulua rakas", hän hymyili vetäen hihansa ylös. Suuni avautui automaattisesti, ei hän vain voinut olla tosissaan.

"Olli mä en kestä", valitin onnenkyyneleiden puskiessa taas silmiini. Hyppäsin hänen kaulaan hymyillen onnellisena. Brune oli ottanut jossain helvetin välissä tatuoinniksi sydämen, jonka sisällä luki A + O.

"Yritä kestää", hän hymähti silittäen hiuksiani. "Mut on mullaki sulle lahja, vaikka ei se noi upee kyllä oo. Mut melkee", kerroin sitten laskeutuen takaisin lattialle.

Kaivoin omaa laukkuani etsien valokuva-albumin. Olin kerännyt sinne meistä kuvia vuosien varrelta, niitä myös riitti. Mutta eniten siltä ajalta, kun olimme seurustelleet.

Rillastakin oli muutamia kuvia, esimerkiksi se jossa se toi minulle voikukkaa kaupan pihalla. Ojensin albumin Ollille hänen hymyillessä sanattomana.

"Hyvää joulua kulta", toivotin seuraten hänen reaktiota, kun hän avasi albumin selaten muutamia kuvia. "Tää on ihan helvetin ihana", brune sanoi hiljaa. "Siellä takana on tyhjii kohtii, sinne saa vaikka meiän hääkuvan", kerroin.

"Siitähän teetetään jumalauta taulu", Olli uhosi hymyillen ja veti minut suudelmaan. Hymähdin tuon huulia vasten, meidän hääkuva ansaitsi kyllä paikan seinältä.

Olli

Menimme takaisin alakertaan muiden luo, he olivat jakaneet ja avanneet toistensa lahjoja. "Olisko se aika laittaa kuuseen tähti?" Kaspian ehdotti. Joulukuusi seisoi olohuoneen nurkassa, se oli jo muuten koristeltu.

"Joo!" Olli innostui. Hymyillen annoin hänen ottaa tähden ja nostin pojan syliini, jotta hän ylsi laittamaan tähden paikoilleen. Yleensä emme ripustaneet joulukuuseen tähteä, vaan jotain aivan muuta.

Mutta oli nuorisoa paikalla, joten emme voineet toteuttaa jätkien kanssa syntynyttä perinnettä, eli laittaa käytetty ja sidottu kortsu tähden tilalle. Kortsun käyttäjä toki vaihtui vuodesta toiseen, mutta ei menty siihen sen enempää.

Laskin Ollin takaisin lattialle ja kävimme istumaan. Oli taas joululaulujen aika, joita Joel ja Joonas säestivät kitaralla. Oli aina mahtavaa viettää joulu rakkaimpien ihmisten kesken.

Varsinaisen joulun olimme täällä, mutta lähdimme parin päivän päästä Nummelaan loppuvuodeksi. Pikkukoira oli myös mukanamme, mutta se oli parkkeerannut itsensä Miran syliin, häneltä se sai rapsutuksia.

Pidin Aleksia kädestä meidän laulaessa eri joululauluja. Nojasin päätäni hänen vastaavaan ja nautin vain tästä tunnelmasta. Joulu oli yksi parhaimmista juhlista koko vuodessa.

Koko hetki tuntui täydelliseltä, sielu lepäsi ja mieli oli täysin rauhallinen. Mutta koska tämä oli elämää ja kaikki saattoi muuttua sekunneissa, paikalle saapui kutsumaton vieras. Miksi juuri nyt..?

***

Kukas nyt on kyseessä?