No sign of life, can you hear my heart beating? // Olli x Aleksi ✅️

2. Vapaus hengittää

Tapahtui aiemmin

Aleksi

Katseeni vaelsi tietokoneen näytön ja yhden helvetin komean basistin kasvojen välillä. Yritin parhaani mukaan keskittyä töihin, mutta arvatenkin tuo basisti vei huomioni täysin.

Hän taas yritti keskittyä kuuntelemaan Joonaksen selitystä jostakin vanhasta mummelista, joka aina jaksasi saarnata miehen tatuoinneista ja aivan kaikesta muustakin. Jostain syystä minä oli kuitenkin mielenkiintoisempi.

Kello alkoi olla jo kahdeksan. Nähtävästi Joel oli jo lähtenyt. Jessica, hänen tyttöystävä, oli käynyt hakemassa hänet, jos oikein muistin. Ajatukseni olivat vain Ollissa, hänen luonteessa ja ulkonäössä. Kaikki hänessä oli koukuttavaa ja ihmeellistä.

"Aleksi?" Nikon ääni palautti minut tähän maailmaan. Säikähdin vähäsen miestä samalla kun käänsin katseeni häneen. "Mitä?" mutisin yrittäen näyttää siltä että olin tehnyt koko ajan töitä.

"Joko se biisi on valmis?" brune naurahti ja muistin taas mitä olinkaan ollut tekemässä. "Joo on se melkee.. olin vähä ajatuksissani", selitin raapien niskaani pitäen katseeni tietokoneessa. Yritin myös olla punastumatta, mutta lopputuloksen pystyi arvaamaan.

"Juu huomasin", Niko virnisti vilkaisten nopeasti Ollin ja Joonaksen suuntaan, ennen kuin lähti luotani. Hymähdin itsekseni pakottaen itseni keskittymään töihin edes hetken aikaa. Jokainen jätkistä kyllä oli huomannut ettei minulla studiolla ollut mielessä ensimmäisenä työt.

"Me tästä aletaanki lähtee, Allu älä jää koko yöks tekee sitä, kerkee huomennaki", Niko huusi jonkin ajan päästä. "Enen", vastasin sulkien nopeasti koko tietokoneen. "Olli tuuks sä autokyyillä?" Joonas kysyi keräten samalla tavaroitaan.

"Mä voin kävellä", basisti vastasi ja selasi puhelintaan. Tunsin puhelimeni värisevän, joten otin sen esiin taskustani. Olli oli laittanut minulle viestiä, vaikka hän oli minusta kahden metrin päässä.

Sun vai mun luo?

Vaikka mun

Huomasin brunen virnistävän minulle, ennen kuin lähti eteiseen varmistaakseen kaikkien jätkien jo lähteneen. "Taietaan olla Kaunisveen kanssa kahestaa", Olli huusi. Naurahtaen vein tietokoneeni pöydälleni.

"Joko mennään?" hän kysyi katsoen minua silmiin. Pienesti punastuneena nyökkäsin ja puin kenkäni jalkaan. Kello oli jo melkein kymmenen, mutta sehän ei meitä haitannut. Valvoisin vaikka koko yön, jos saisin olla tuon brunen kanssa.

Lähdimme kävelemään asuntoani kohti suhteellisen kiusallisessa hiljaisuudessa. Yritin miettiä hyvää puheenaihetta, mutta mitään ei tullut mieleeni. Olli taas katsoi huolettomasti eteensä ja näytti aivan helvetin komealta. Niin kuin aina.

Olli

Huomasin Aleksin katseen jälleen itsessäni. Oli suloista, miten hän luuli etten huomaisi, miten kusessa hän minuun oli. Onneksi tunne oli molemminpuolinen. Siksi tykkäsin kiusata häntä näin.

"Mitäs katot?" kysyin yrittäen olla virnuilematta. Mies käänsi heti katseensa pois minusta ja selkeästi punastui. "Sua", hän vastasi epävarmasti ja ujosti. Vilkaisin häntä hymyillen hieman.

"Mitäs tykkäät näkymästä?" jatkoin kiusaamistani. Tiesin Aleksin kiljuvan sisäisesti. Tarkoituksella pidin vuorostani katseeni hänen sivuprofiilissa. "En valita", hän melkein kuiskasi, muttei uskaltanut katsoa silmiini.

"Hyvä vastaus", hymähdin pörröttäen hänen mustia hiuksia niiden mennessä sekaisin. Annoin hänelle taas vapauden hengittää vaihtamalla puheenaihetta vakavammaksi.

"Onks sustaki Joel ollu jotenki poissaolevampi?" kysyin. Ehkä hän oli vain väsynyt ja nukkunut huonommin. Luulisi ainakin hänen pyytävän vapaata, jos ei jaksaisi olla töissä.

"En mä tiiä, en mä oo kiinnittäny siihen nii huomiota", Aleksi vastasi kaivaen avaimensa taskustaan. "Nii ku kattelet aina mua", hymähdin tyytyväisenä. "No.. nii", mies mutisi ja päästi minut sisälle ensimmäisenä.

Astuin pieneen ja pimeään asuntoon Aleksi perässäni. "Ihme et fanit ei pyöri jatkuvasti tässä alueella, onkohan ne viimein viisastunu", hän aloitti uutta keskustelua. "Toivottavasti olis, niitä ei tartteha ahistelemaan", totesin.

"Jep. Onhan se ihana et on faneja mut kyllä mä haluun olla silti ihan Rillan kanssa täällä", mies huokaisi kävellen peremmälle. "Ai etkö sä haluu mua tänne?" kysyin pettyneenä vääntäen kasvoilleni koiranpentuilmeen.

"Haluun, toki", Aleksi korjasi nopeasti ja varmasti punastui. Naurahdin sille ja istuunnuin sohvalle. Loin välillemme katsekontaktin ja tutkin jälleen hänen harmaansinisiä silmiä. Upposin niihin kerta toisensa jälkeen. Jokin niissä oli niin upeaa.

***

Aleksin silmien värin kertoi minulle tgayhasdisappeared69 eli jos on väärin niin syytöksiä ei minulle 😁