No sign of life, can you hear my heart beating? // Olli x Aleksi ✅️

9. Tieto lisäsi tuskaa

Aleksi

Tuijotin kattoa rapsuttaen Rillaa samalla. "Mitä mun pitäs tehä?" kysyin siltä menettäen siinä samalla järkeni. Oli kauhea ikävä jo nyt Ollia, vaikka näin häntä viimeeksi tunti sitten.

"Mä haluun kertoo sille miten kusessa mä oon siihen. Haluun elää sen kaa mun koko loppuelämän. Tehä kaikille selväks miten onnellinen oon sen kanssa. Mut mitä jos se ei tunnekkaa samoin?" avauduin Rillalle.

Se oli hyvä kuuntelija. Ei käskenyt minua pitämään turpaani kiinni, vaan antoi puhua. Ei kyllä osannut neuvoa, mutta kuunteleminen riitti oikein hyvin. Ja sen läsnäolokin auttoi paljon.

"Mut mitä jos se painajainen oliki enneuni? Mitä jos mä menetänki Ollin oikeesti? Eli mun pitäis mahollisimman pian kertoo sille miten paljon mä välitän siitä. Mut miten se reagois?" huokaisin pikkukoiran katsoessa minua ihmeissään.

Ei se tietenkään ymmärtänyt vittuakaan selittämisestäni. Ehkä hyvä niin, ainakaan se ei pitänyt minua helvetin säälittävänä. Ja en edes tiennyt ajatteliko se jotakin, eli parempi niin. Sanontahan kuului, tieto lisäsi tuskaa.

"Entä jos mä soitan sille ja kerron asiani ja lopetan puhelun? Ei, Olli pitäis mua ihan vitun outona. Mut mitä jos kohta onki jo liian myöhästä? Vittu Rilla mikset sä kerro mulle mitä mun pitää tehä?" valitin haudaten kasvoni sen turkkiin.

Päätin laittaa Joonakselle viestiä. Hän sai nyt toimia terapeuttinani ja kertoa, mitä helvettiä minun olisi pitänyt tehdä. Hengitin syvään mennen blondin yhteystiedon kohdalle. Vai olisiko helpompi soittaa? Voi helvetti kanssani.

Joonas: Moi.

Minä: Moi. Ootko kotonas?

Joonas: Oon. Oliks sulla jotai asiaa?

Minä: Joo.. mä en tiiä mitä helvettii mun pitäis tehä.

Joonas: Minkä suhtee?

Minä: Mun ja Ollin. Mä tiedän et meiän pitäis puhuu mut miten mä sen sanon sille?

Joonas: Mistä teiän pitää puhuu?

Minä: Meiän väleistä. Ei ne oo niiku kavereilla yleensä on, mut kumpikaa ei oo koskaa myöntäny mitää.

Joonas: Aivan. Öööh.. Entä jos laitat sille viestii?

Minä: Mitä vittuu mä sille laitan?

Joonas: Älä ainakaa sitä. Vaikka et sä haluut puhuu sen kanssa. Hoidatte sen keskustelun viesteillä tai sit puhelussa. Tai kasvotusten nii voitte seuraa toistenne reaktioita.

Minä: Mut mä en uskalla! Jos se vaa flirttailee mulle muuten vaa, jos se ei eti mitää vakavaa? Tai-

Joonas: Aleksi lopeta. Sokeeki näkee miten kusessa ootte toisiinne. Kumpikaa ei vaa uskalla myöntää tunteitaa, joten siks ootte tossa tilanteessa. Mä vannon ja vakuutan et Olli ei huviksee sua kattele jatkuvasti.

Menin Joonaksen sanoista täysin hiljaiseksi. Oliko hän oikeassa? Hän oli kyllä tuntenut brunen paljon kauemmin kuin minä ja tiesi varmasti milloin hän oli rakastunut. Ainakin luulin niin.

Minä: No kai mä sit juttelen sen kanssa mahollisimman pian. Kiitti ku kuuntelit.

Joonas: Toki, toivottavasti saatte asianne järjestyy.

Minä: Toivotaa nii. Moro.

Joonas: Moi.

Huokaisten lopetin puhelin ja hieroin otsaani. Puhuminen auttoi hieman, mutta se ei silti ratkaissut ongelmaani. Jos huomenna puhuisin Ollin kanssa? Mutta jos taas jänistäisin? Ei, en enää voinut.

Olli

Pyörin kämppääni ympäri puhelin kädessäni. Halusin soittaa Aleksille heti ja kertoa miten paljon rakastin häntä ja haluaisin olla hänen kanssaan loppuelämäni. Jokin vain esti minua. Jännitti ihan helvetisti hänen reaktio.

Ja en ymmärtänyt miksi. Uskalsin kyllä flirttailla hänelle studiolla jätkien edessä, kotimatkalla, vaikka hänen luonaan. Mutta en uskaltanut kertoa tunteistani. Vaikka tiesin hänen tuntevan samoin.

"Perkele", huusin turhautuneena ja suuntasin askeleeni parvekkeelle. Hengitin hetken aikaa raikasta ilmaa yrittäen rauhoittua. Jos puhuisin huomenna Aleksin kanssa kasvotusten, niin silloin en voisi enää jänistää.

Mutta mitä hän meinasi sanoa kotimatkalla? Hän selkeästi sanoi jotain muuta kuin olisi oikeasti halunnut. Ehkä hän halusi kertoa minulle tunteistaan, muttei löytänyt oikeita sanoja? Sittenhän meitä oli kaksi..

***

Vähä tällanen kummanki ajatuksii -luku mut no 🥲