Tw?
Aleksi
Säpsähdin taas hereille katsoen ympärilleni. Olin edelleen sairaalassa. Ja Olli oli edelleen leikkauksessa. Tai en ollut ainakaan saanut mitään uutta tietoa hänestä.
Olin yrittänyt pysyä hereillä kokoajan, mutta se alkoi olla jo liikaa vaadittu, kello näytti 17.56. Olin jo melkeinpä menettänyt kaiken toivon ja yrittänyt valmistautua kaikista pahimpaan.
Samassa tutuksi tullut lääkäri käveli luokseni taas vakavan oloisena, olin jo tottunut hänen ilmeeseen. Eipä tällaisessa työssä pahemmin hymyilyttänyt, kun joutui kertomaan huonoja uutisia.
"Ollin leikkaus saatiin tehtyä", hän aloitti huokaisten ja istuuntui viereeni. Nyökkäsin sulkien silmäni, en edes ollut varma halusinko kuulla loppua. "Sano vaa nopeeta se", pyysin purren alahuultani.
"Olli on nyt heräämössä, hän sai uuden sydämen. Eli hänen elämä pitäis vielä jatkua pitkään", hän kertoi. Avasin silmäni tuijottaen lääkäriä suu auki, mitä helvettiä? "Se selvis?" varmistin alkaen taas itkemään.
"Jep", hän hymyili hieman. Huokaisin helpottuneena ja nojasin penkin selkänojaan yrittäen olla kiljumatta onnesta, oliko tämä painajainen nyt viimein ohi?
Laitoin nopeasti bändimme ryhmään asiasta viestiä, ennen kuin käsittelin hetken lääkärin sanoja. "Pääseeks sitä kattoo millon?" kysyin hymyillenkin hieman, se jos jokin oli harvinaista.
"Ehkä muutaman tunnin päästä, hänen pitää saada levätä ihan rauhassa. Ilmoitan teille heti jos tulee jotakin muutoksia. Suosittelisin levätä kunnolla", lääkäri kehotti.
Nyökkäsin hitaasti, kai se oli pakko käydä nukkumassa kotona. Tuntui pahalta jättää Olli tänne, mutta olin liian väsynyt. Kerta en nähnyt häntä pariin tuntiin, niin parempi kotona oli nukkua kuin sairaalan odotuspenkillä.
~~~~~
"Mua pelottaa", valitin puristaen Joelin kättä tiukasti. "Mä huomaan, mut kohta se on ohi", hän tsemppasi ja piti toisella kädellään Nikon kädestä, olimme kolmistaan menossa katsomaan Ollia, viimein.
Aukaisin huoneen oven jännittyneenä, en tiennyt itsekään mitä jännitin. "Mä en pysty tähä", kuiskasin jälleen uusien kyyneleiden tippuessa poskilleni, ihme ettei tämä paikka tulvinut jo kaikesta itkemisestäni.
Kävelin kihlattuni luokse hänen vielä nukkuessa eri laitteiden ympäröimänä. Otin varovasti Ollia kädestä ja silitin hellästi tuon sormia. "Se on vittu elossa", Niko nauroi itkien yliväsyneenä.
"Onneks", huokaisin. Mutta pelkkä järkeni sanoi, ettei uuden sydämen saaminen ollut mikään pikkujuttu. Ja sellaisesta leikkauksesta toipuminen vei aikaa. Mutta ei se haitannut, tuo brune oli sentään hengissä.
"Iltaa rakas", hymyilin hieman, kun kihlattuni alkoi näyttämään heräämisen merkkejä. Joel halasi vieressäni Nikoa, brune oli aivan unenpöpperössä ja onnellinen, kun toinen brune oli vielä kanssamme.
"Mitäh vittuah..", hän mutisi jaksaen hädintuskin pitää silmiään auki. "Olli oot edelleen sairaalassa, sä oot saanu uuden sydämen", kerroin katsoen häntä hymyillen kyyneleet silmissäni.
"Muistaks sä kuka mä oon?" naurahdin, kun Olli tutki hetken aikaa tarkasti kasvojani. "Totta kai, mun tuleva mies", hän vastasi käheällä äänellään ja sulki väsyneenä silmänsä.
"Sä et tiiäkään miten onnellinen oon et oot siinä, mä pelkäsin jo pahinta", kerroin sitten silittäen hellästi ja varovasti brunen kättä, en halunnut osua mihinkään johtoihin.
"Mä taistelen aina sun takii", Olli ilmoitti, hän kuuloisti suloiselta noin höpsähtäneenä ja väsyneenä. "Mä huomaan", hymähdin haukotellen. "Teiän rakkaus on nii vahvaa et se kestää kaiken", Niko sanoi hiljaa.
Käänsin katseeni häneen, tuo oli niin kauniisti sanottu. Mutta ilmeisesti myös totta. Olimmehan selvinnyt tähänkin pisteeseen jotenkin ihmeellisesti. Kai se oli meidän rakkauden ansiota.
Ylä- ja alamäkiä oli suhteemme sisältänyt, ja silti olimme tässä, kaiken jälkeen. En uskaltanut toivoa kaiken järjestyvän nyt, sillä aina kaikki oli mennyt entistä pahemmin päin helvettiä.
Mutta etenimme tunti kerrallaan. Tärkeintä oli Ollin toipuminen tästä ja hänen lepääminen. Minä nyt ehdin joskus myöhemmin nukkua, sillä kihlattuni oli minulle kaikki kaikessa.
***
OLLI SELVIS!!!!
Mun tiedot sydämensiirroista perustuu Salkkareihin ja nopeeseen googlaukseen. 😭👍
VOUS LISEZ
No sign of life, can you hear my heart beating? // Olli x Aleksi ✅️
Fanfiction(Valmis) Elämä tuntui todella raskaalta. Se jaksoi aina vain uudestaan koetella entistä raskaimmilla asioilla. Mutta oli siinä paljon hyvääkin. Varsinkin kun oli ihastunut. Tai se taisi olla liian lievä termi, rakastunut oli paljon parempi. Aleksi n...
