(3)37. Hyvät geenit

177 15 14
                                    

Pientä tw.. 🤫

Aleksi

"Kai sinä tiiät et oot meille todella tärkee ja rakas ja meille saa aina tulla vaikka keskellä yötä", äitini huolehti silittäen hiuksiani pitäen minua halauksessaan.

"Tiiän tiiän. Ja pidän mielessä", hymyilin. Olin todella kiitollinen millaiset vanhempani olivat. Heihin pystyi luottamaan ja he tukivat minua jokaisessa valinnassani, he antoivat minun elää sellaista elämää kuin halusin.

Olimme lähdössä Oulua kohti. Tämä aika oli mennyt todella nopeasti. Olisin voinut olla täällä vaikka koko loppu viikon, mutta Olli oli sopinut tulevansa illalla kotiin. Joten sinne oli matka.

"Tulkaahan käymään pian uuestaan, oli nii ihana nähä", äiti muistutti halaten vielä Olliakin. Oli huvittavaa seurata, miten äiti otti tuon brunen heti osaksi tätä perhettä. Kyllähän se oli myös suloista.

Poikaystäväni oli käynyt keskustassa kiertelemässä paikkoja, en tiennyt mitä hän siellä oli tarkalleen tehnyt. Olin sen ajan ollut vanhempieni ja Rillan kanssa, ja jutellut miten sukulaisilla meni.

"Nii oli. Mut nähää viimestää joulun aikoihin", hymyilin ja astuin ulko-ovesta ulos. Olli sai tällä kertaa kunnian ajaa. Laitoimme laukut peräkonttiin ja astuin pelkääjän paikalle.

Vilkutin vanhemmilleni, kun brune peruutti pois pihasta ja lähdimme hänen lapsuudenkotia kohti. "Sä oot helvetin sulonen noi onnellisena", Olli kertoi vilkaisten minua hymyillen.

"No mieti nyt miten äiti suhtautu suhun!" huomautin, en pystynyt lopettaa hymyilemistä. "Marjatta on kyllä ihana. Ilmanko susta on kans tullu nii upee, oot saanu hyvät geenit", brune nauroi.

Pudistin päätäni huvittuneena hänen sanoille. Silitin jalallani Rillaa, joka makasi jalkatilassa nukkuen. Jännitys alkoi kilometri kilometriltä lisääntymään, mutta minulla oli suurempi luottamus siihen, että kaikki meni Ollin luona hyvin.

~~~~~

"Moi!" poikaystäväni huusi vilkaisten minua olkansa yli. Ei vastausta. Autokaan ei ollut pihassa, joten kaikki olivat menneet jonnekin. Eli saimme olla hetken kahdestaan.

Menimme suoraan Ollin huoneeseen. Tutkin paikkoja katseellani uteliaana, täällä oli todella kodikasta. Palautin katseeni poikaystävään, joka jostain syystä virnuili minulle. Hän sulki huoneensa oven ja otti laukun kädestäni asettaen sen maahan.

Tajusin hänen katseesta, mitä hänellä oli mielessään. "Ei me tiietä millon ne tulee", huomautin hiljaa, kun Olli painoi huulensa kaulalleni. "Einii. Sehän tästä jännää tekeeki", hän kuiskasi alkaen imeä minulle fritsua.

Hän veti minut perseestäni lähelle itseään liu'uttaen sormensa hupparini sisään. Sain hänen kosketuksesta kylmiä väreitä, niin kuin aina. "Meiän pitää olla sit nopeita", luovutin. Riisuin oma-aloitteisesti hupparini pitäen katsekontaktia brunen kanssa.

Olli

Nyökkäsin Aleksille. Kummallakaan ei mennyt kauaa, kun riisuimme itsemme nopeasti. Etsin laukkuni pikkutaskusta liukkaria. Kortsuja emme enää edes tarvinneet, se vei vain makua koko hommasta. Kumpikaan meistä ei onneksi voinut olla raskaana.

"Voinks mä panna sua?" mustahiuksinen ehdotti virnistäen. Kohautin olkiani ojentaen liukkarituubin hänelle. Vedin hänet nälkäiseen suudelmaan käteni löytäessä paikkansa miehen kyrvältä.

"Valmis?" Aleksi varmisti. Nyökkäsin malttamattomana ja pian tunsin hänet sisälläni. Huokaisin sulkien silmäni rentoutuen. Samaan aikaan sain kylmiä väreitä pelkästä ajatuksesta, että vanhempani kuulisivat puuhamme.

Poikaystäväni alkoi liikuttamaan lantiotaan tasaiseen tahtiin nopeuttaen sitä koko ajan. "Alluhh..", voihkin, kunnes tunsin hänen käden suuni edessä. "Ei meh voia äänelläh kultah", hän kuiskasi hieman hengästyneenä.

Kiihotuin hänen sanoista levittäen jalkojani entistä enemmän. Hän ymmärsi vihjeeni ja alkoi työntämään kyrpäänsä suuremmalla voimalla perseeseeni aloittaen myös runkkaamiseni.

"Justh siitäh", huokaisin Aleksin kättä vasten. Olimme molemmat todella lähellä laukeamista. Ohjasin hänen kättä kyrvälläni, eikä mennyt kauaa kun mällini lensi komeassa kaaressa hänen vatsalle. Pian hänkin laukesi perseeseeni.

"Olli?" kuulimme isäni huutavan. Hengästyneenä tuijotin poikaystävääni. Olivatko he..? Ei helvetti. Meistä sai todella hyvän ensivaikutelman. "Joo?" huusin takaisin, kun olin saanut hengitystäni edes hieman tasaisemmaksi.

"Kenen auto tossa pihassa on?" kuulin äidin huutavan, pian portaiden natinaa. "Mun kumppanin", kerroin pienen paniikin iskiessä. Nousin sängystä heittäen Aleksille hänen vaatteet ja puin omat päälleni ennätysajassa.

"Aa okei", nainen mutisi jotakin. Kuuntelin oven takana hetken aikaa, mutta en kuullut enää mitään askelia. Mällit valuivat ikävästi perseestäni ulos. Olisihan se ollut ihan hauska käydä suihkussa, mutta se olisi aiheuttanut liikaa epäilyjä.

***

Sellanen pano 😌

No sign of life, can you hear my heart beating? // Olli x Aleksi ✅️Where stories live. Discover now