No sign of life, can you hear my heart beating? // Olli x Aleksi ✅️

82. Ylimääräinen energia

Aleksi

Huvittuneena seurasin kihlattuni joogaamista, vaikka rehellisesti sanottuna pelotti hieman loukkaisiko hän itsensä, mutta olihan tuo brune harrastanut joogaamista pitkään, kyllä hän tiesi mitä teki.

Päivä oli mennyt kotona ollessa, olin käyttänyt Rillan ulkona sillä aikaa kun kihlattuni oli ollut vielä höyhensaarilla, hänellä oli todella hyvät unenlahjat nukkua melkein jatkuvasti.

Samassa meidän molempien puhelimet värähtivät pöydällä. Olli jatkoi joogaamistaan välittämättä värähdyksestä, joten katsoin meidän molempien puolesta keneltä oli tullut viestiä.

"Meillä on keikka Nikon synttäreinä täällä", kerroin lukien brunen lähettämän viestin. "Eli parin viikon päästä, vajaa", kihlattuni totesi vaihtaen taas uuteen jooga-asentoon.

"Mut pystyks sä vetää sitä? Ooks sä toipunu tarpeeks sillon?" epäilin. Olin varmasti hyvin rasittava, kun huolehdin brunesta jatkuvasti, ihme ettei hänellä mennyt minun kanssa järki.

"Kyllä mä uskosin. Eihän se oo raskasta näpytellä neljää kieltä ja kävellä pikkusen lavaa ympäri. Kyllähän sen järkiki sanoo etten mä samaa tasoo pysty vetää, mut fanit ymmärtää. Ja te pystytte siihen onneks", Olli huomautti.

Hän oli oikeassa, jälleen. Ehkä minun piti vain lopettaa liika huolehtiminen, kun hän selkeästi osasi itsekin ajatella omaa parastaan ja arvioida mitä jaksoi tehdä ja mitä ei.

"Mut ihana ku huolehit", hän hymyili ja nousi lattialta ylös tullen syliini. Hän silitti hetken aikaa poskeani, kunnes suutelimme hiljaisuudessa. Nämä hetket tuntuivat aina niin erityisiltä.

"Mä muistan edelleen meiän ensisuudelman", hymähdin tutkien kihlattuni silmiä. "Nii mäki. Sä olit hirvee hermostunu", Olli virnisti. "Nii olit säki", puolustauduin punastuen hieman.

Se hetki oli todella täydellinen. Niin kuin myös sekin hetki, kun Olli kosi minua synttäreinäni. "On aika ihanaa olla rakastunu", brune kuiskasi siirtäen hiuksia korvani taakse.

Hänen katse karkasi suoraan huuliini, eikä hän edes yrittänyt peittää sitä. "Nii onki, varsinki ku sen rakkauden kaa saa olla saman katon alla", hymyilin sulkien silmäni, kun tunsin kihlattuni huulet omillani.

Suutelimme hitaasti samalla kun vedin Ollia lähemmäs itseäni. Täydellinen ja romanttinen hetkemme keskeytyi Rillan haukkumiseen ja juoksemiseen huoneesta toiseen, sillä alkoi taas ylimääräisen energian purkaminen.

"On se kumma ku meiän hetket keskeytetää aina", hymähdin nostaen jalkani turvaan sohvalle. "Rilla ei kestä ku se ei saa sulta nii paljon huomioo", brune heitti yrittäen napata pikkukoiran syliinsä.

Se kuitenkin juoksi kämppää ympäri haukkuen ilman syytä. En ollut koskaan ymmärtänyt minkä ihmeen takia se riehui. Kai sillä vain oli niin paljon energiaa, joka piti purkaa sitten tällaiseen.

"Rilla rauhotu nyt", huokaisin. Pikkukoira hyppäsi vauhdilla sohvalle ja törmäsi sen selkänojaan. Repesin kihlattuni kanssa nauramaan, Rilla osasi olla myös erittäin huvittava.

"Voi raukka, sattuko?" kysyin nauruni seasta ja nostin sen syliini. Pikkukoira tuntui olevan onnellinen, kun pääsi näin lähelle minua. Se oli ilmeisesti vieläkin mustasukkainen Ollista.

Vaikka olimme asuneet jo pitkään kaikki saman katon alla. "Rimppu oot mulle silti ihan vitun rakas vaikka mä en pussaile sua samalla tavalla ku Ollii, ymmärrä se", huokaisin rapsuttaen pikkukoiraa.

"Mä en haluu et sä pussailet Rillaa ja pussailet sit mua, mä en haluu mäyräkoiran karvoi mun suuhun", brune valitti. Yritin pidättää naurua, mutta kihlattuni ilme oli näkemisen arvoinen.

"Okei. Eli sä et saa ees pusuja. Tai sit saat mut mä en pussaile Ollia", hymähdin, sehän oli hyvä kompromissi. Molemmat jäivät tuijottamaan tuimasti, Rillakin ilmeisesti ymmärsi mitä sanoin. Voi ei..

***

TÄTÄ KIRJOTTAESSA DEADZONE JULKASTII, OH MY FUCKING GOD.