No sign of life, can you hear my heart beating? // Olli x Aleksi ✅️

26. Valkoisia otuksia

Olli

"Mitä Jessica täällä tekee.. ja kuka helvetti toi on?" kuiskasin hämmentyneenä. Hän oli jonkun miehen kanssa kaupan edessä. Hieman turhan läheisissä tunnelmissa.

"Pettääks se Joelii?" jatkoin vilkaisten nopeasti Ollia. Hän kohautti olkiaan. "Jos ne on vaa kavereita?" brune ehdotti. Hän tiesi ettei kumpikaan meistä uskonut sitä, mutta miksi vitussa Jessica olisi pettänyt Joelia?

"Ehkä vaa lähetää kotia. Jos Joel eros siitä jo?" huokaisin pudistaen päätäni, tämä oli ihan helvetin hämmentävää. Rillakin alkoi jo hermostumaan, kun  seisoimme paikallaan. "Toivotaa nii", poikaystäväni komppasi hiljaa.

Lähdimne kävelemään takaisin kotiani kohti. Pidin Rillan antamaa kukkaa kädessäni, Olli kantoi urheasti ostokset itse. Epäilin hetki hetkeltä enemmän, oliko se nainen varmasti Jessica? Entä jos hän oli vain samannäköinen?

"Haluuks sä kattoo minkä leffan?" poikaystäväni kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen. Kai hän yritti saada molempien ajatuksia johonkin muuhun. "Käykö joku lastenleffaki?" ehdotin pitäen katseeni Rillassa, olin jälleen punainen.

"Toki. Mitä aattelit?" Olli hymähti. Hän ei selkeästi tuominnut valintaani, hyvä niin. "Vaikka.. Muumeja?" virnistin vilkaisten brunea nopeasti. "Jos sä haluut nii totta kai", hän hymyili huvittuneena.

"Jes!" hihkaisin ja kaivoin avaimet taskustani. "Käyäänkö vaikka huomenna sitte uimassa ja siellä piknikillä, ei oikee jaksais lähtee minnekkää tänää", ehdotin päästäen Rillan irti valjaistaan.

"Käy. Kyllä tässä matkustamisessa on ollu ihan tarpeeks tekemistä", hän huokaisi ja alkoi purkamaan ostoksia. Seurasin vierestä mitä kaikkea hän oli oikein ostanut. Jotenkin helvetissä hän tiesi, mitä jääkaapistani yleensä löytyi.

"Mä haluun sit huomioo", ilmoitin ja menin jo sohvalle käynnistämään televisiota. Rilla hyppäsi innokkaana luokseni ja parkkeerasi itsensä syliini. "Tää kyllä menee sarjan katteluks", totesin lähinnä itsekseni.

"Ei se haittaa", Olli hymyili ja istui viereeni. "Mulle on ihan sama mitä katotaan tai tehään, tärkeintä et sä oot siinä", hän jatkoi ja katsoi minua silmiin. Hänen omista näki, että hän todella tarkoitti tuota.

"Mä en haluu koskaa menettää sua", kuiskasin upoten jälleen hänen silmiin. "Et kai sä taas mieti sitä painajaista?" brune kuiskasi, mutta ei mitenkään syyllistävästi. En pystynyt katsomaan häntä enää silmiin, joten käänsin katseeni pikkukoiraan.

"Mä en vaa pääse siitä ajatuksesta eroon", tunnustin. Kyyneliä valui poskilleni, en ymmärtänyt miksi itkin aina niin helposti. Välillä alkoi itseäkin vituttamaan oma herkkyys, mutta ei tälle oikein voinut mitään.

Olli

"Mä ymmärrän et se käy useesti mielessä, varsinki ku yhtäkkii Jessicastaki paljastu tollanen puoli. Mut ei mulla oo mitää hätää. Ei mulla onneks vihamiehii pitäs olla", yritin lohduttaa.

"Ja en mä yhtäkkii saa mitään sydänkohtausta. Mä oon ihan terve. Mä kyllä sanon jos huomaan itessäni et kaikki ei oo ok. Ja se oli vaa painajaista. Se vaa kertoo miten paljon välität", jatkoin.

"Nii välitänki", Aleksi kuiskasi. Rilla kyllästyi syvälliseen hetkeemme, joten se hyppäsi pois hänen sylistä ja meni juomaan vettä. "Mäki susta", hymyilin ja painoin suudelman miehen huulille.

"Mut mä haluun sitä huomioo. Ja kattoo Muumeja", poikaystäväni hymyili hieman. Naurahdin vetäen hänet syliini ja kiedoin käteni hänen ympärille. Katsoimme hetken aikaa toisiamme, ennen kuin keskityimme noihin valkoisiin otuksiin, mitä ikinä olivatkaan.

Silitin Aleksin hiuksia toisella kädelläni antaen hänelle hänen kaipaamaansa huomiota. "Onks lapsellista kattoo yli kakskymppisenä Muumeja?" mustahiuksinen kysyi katsoen tarkasti television ruutua.

"Ei. Se on vaa sulosta. Ja sun Muumilakanat on helvetin hienot", kehuin hymyillen. "Nii onki. Niistä mä en kyllä aio luopuu", hän kertoi päättäväisesti. Hymähdin huvittuneena keskittyen itsekin sarjaan.

***

Tietäsitteki miten rankkaa oli kirjottaa näitä lukuja 🥲