No sign of life, can you hear my heart beating? // Olli x Aleksi ✅️

43. Tutti suuhun

Aleksi

Yritin edelleen palautua Ollin uusimmasta kuvasta. Hän vain oli niin komea ja seksikäs, jälleen kerran. Sanat eivät riittäneet kuvaamaan, miten paljon ihailin häntä. Kontekstia asialle ei tarvittu..

Makasin hänen päällä ja tuijotin television mustaa ruutua. Samaan aikaan väsytti ja olisin voinut mennä viimein nukkumaan, mutta halusin silti valvoa ja nauttia poikaystäväni kanssa vietetystä ajasta.

"Nukuks sä?" brune kuiskasi ja silitti hiuksiani. "Joo", vastasin silmät kiinni. "Aa no ei kai siinä sitte", hän hymähti ja painoi huulensa hetkeksi otsaani. Väsymys alkoi painaa entistä enemmän, halusin viimein nukkumaan.

Kuulin silti meidän molempien puhelimien piippaavan, ilmeisesti joku jätkistä laittoi viestiä. En vaivaantunut kurottamaan omaani sohvapöydältä, annoin Ollille kunnian vastata heille.

"Joel ehottaa et lähettäs huomenna baarii pitkästä aikaa", hän kertoi hiljaa. "Monelta?" mutisin hakien parempaa asentoa poikaystäväni päältä. "Varmaa aika illasta, ei nyt ihan keskellä päivää ryypiskellä", Olli totesi huvittuneena.

Nostin laiskasti peukaloani, oli aina hauskaa käydä baarissa tällä porukalla. Bisseä meni useampi tuopillinen kurkusta alas ja meno vain parani, varsinkin juttujen taso. Varsinkin Joonas Porkolla.

"Voit sä jo nukkuu, mä kannan sut sit sänkyy", Olli kuiskasi ja laittoi puhelimensa pois. Mutisin vain jotakin väsyneenä. Kuuntelin poikaystäväni sydämenlyöntejä, jotka olivat tasaisia. Lopulta nukahdin siihen.

Olli

Rapsutin Rillaa ja toisella kädelläni silitin Aleksin hiuksia. Hän tuhisi päälläni, ilmeisesti hän nukahti jo. Hymyillen tuijotin kattoa, elin oikeasti sellaista elämää kuin halusinkin.

Sain tehdä unelmatyötäni, viettää ystävieni kanssa aikaa, olla tuon miehen poikaystävä ja asua hänen kanssaan saman katon alla, olin aika onnellinen. En tarvinnut vanhempieni hyväksyntää tähän.

Kuten poikaystäväni oli sanonut, kenelläkään ei ollut mitään sanomista minun elämääni. Minähän tätä elin, eikä kukaan muu. Olin vuosien aikana oppinut, ettei muiden mielipiteillä ollut väliä. Tein mitä halusin, piste.

En aikonut miellyttää vanhempiani. Jos he unelmoivat pojasta, joka täyttäisi heidän vaatimukset, niin hankkisivat. Minusta ei sellaista tullut, eikä koskaan tule. Elämä oli todella lyhyt, en aikonut tuhlata sitä heidän miellyttämiseen.

Haukottelin katsoen puhelimeni kelloa, 21.42. Siirsin katseeni Aleksiin, hän nukkui edelleen hyvin suloisesti. Päätin ottaa meistä kuvan ja julkaista sen Instagramiin. Anteeksi rakas tulevasta sydäristä.

Mietin hetken aikaa hyvää kuvatekstiä, kunnes luovutin. Vitut kaikella tarvinnut olla mitään selityksiä. Julkaisin kuvan, jossa näkyi Aleksin nukkuvista kasvoista hiukan, kiitos hänen hiuksien.

En ehtinyt edes sulkea puhelinta, kun huomasin Joonaksen kommentoineen julkaisuani. Hymähdin huvittuneena pudistaen päätäni, tämä oli ainoa kommentti jota Joonas Porkolta pystyi olettamaan.

joonasbc
Ella & Aleksi 🥺😓💔

ollimatela
@joonasbc Olli* & Aleksi 🤭❤️‍🩹

joonasbc
@ollimatela meehän lapsenvahti tutimaan ☺️

ollimatela
@joonasbc sulle tutti suuhun 🙄🤝

Hymähtäen suljin puhelimeni ja yritin venytellä mahdollisimman varovasti. Huomenna menisi pitkään, joten oli oikeasti hyvä idea alkaa nukkumaan. En vain olisi jaksanut nousta tästä.

Luovutin ja suljin omatkin silmäni. Niska ja selkä ei aamulla minua kiittänyt sohvalla nukkumisesta, mutta en halunnut herättää Aleksia nousemalla tästä.

Laitoin puhelimeni lattialle, jotta se ei tippuisi mistään. Rilla toki saattoi kävellä sen päältä, mutta luotin nyt siihen ettei se tehnyt niin. "Hyvää yötä rakas", kuiskasin haukotukseni seasta.

Painoin Aleksin hiuksiin perinteisen söpön hyvän yön pusun kietoen käteni hänen lantion ympärille. Sentään hänen alla oli hyvä nukkua, vaikka sohva nukkumapaikkana oli hyvin epämukava ja kova.

***

Nää vaa nukkuu.