No sign of life, can you hear my heart beating? // Olli x Aleksi ✅️

86. Vesi on janojuoma

Aleksi

Soitin ovikelloa seuraavana päivänä. Olimme menossa viettämään iltaa Joelin ja Nikon luokse. Aioin myös kysyä brunea bestmaniksi, halusin hoitaa senkin nopeasti pois alta.

Samassa edessämme oleva ovi aukesi ja tuttu blondi oli meitä vastassa. "Tulkaa nopeeta nii Ramona ei kerkee karata", hän kehotti, joten tottelimme käskyä. Ramona oli hänen ja Nikon uusi kissanpentu, Rommi oli kuollut jo joulukuussa.

"Voi että se on sulonen", Olli hymyili ja riisui kenkiään ihaillen samalla pientä pentua, joka kurkisti olohuoneesta eteiseen. Niko näytti myös olevan lattialla leikittämässä sitä.

"Ihana nähä taas", hän hymyili, kun kävelimme istumaan sohvalle. Nyökkäsin hymyillen itsekin yrittäen päässäni muotoilla kysymystäni järkeväksi ja jotta se ei tullut liian yhtäkkiä.

Olli otti kädestäni vilkaisten minua rohkaisevasti. "Niko.. mä tiiän et tää on todella puskista tullu kysymys, mut haluisiks sä olla mun bestman?" kysyin sitten jännittyneenä ja katsoin Nikoa.

Hänen ilme oli hyvin yllättynyt. Hetkeksi huoneeseen laskeutui täysi hiljaisuus. "Todellaki, ihana et kysyit", hän hymyili sitten ja nousi hieman vaivalloisesti lattialta halaamaan minua.

Olin todella helpottunut, sillä Niko todella osasi auttaa monissa asioissa ja hän varmasti onnistui pitämään pääni kasassa, kun häät lähestyivät. "Meinasitteks te ketä toiseks bestmaniksi?" hän kysyi ja istui minun ja Joelin väliin.

"Joonasta. Mut meillähän on pian uus keikka nii vois kysyy siellä", kihlattuni vastasi, ennen kuin hän alkoi virnuilla. "Mitäs te eilen ootte tehny?" hän kysyi tuijottaen kaksikkoa.

"Eipä ihmeitä" "Leikitettii Ramonaa", he vastasivat yhtäaikaa ja vilkaisivat toisiaan, Niko yritti peittää fritsujaan hupparin kauluksella. "Aijjaa", virnistin myös.

"Siks sä kävelitki nii vaikeesti!" päättelin ylpeänä. "Samaa me voidaan vittuilla teille hääyön jälkee, jos ees kävelette sen jälkee", Joel puuttui keskusteluun ja vittuili siinä samalla meille.

"Eikö hääyön kuuluki olla ikimuistoinen", Olli huomautti. Sitä se varmasti tuli olemaan. Todennäköisesti vietimme sen jossakin muualla kuin lapsuudenkodissani, vanhempieni ei tarvinnut kuulla kaikkea.

"Kenties", Niko tuumi punastuneena. En edes halunnut tietää enempää heidän eilisestä menosta, kun brunen kaula näytti tuolta. "Mut mun ei ilmeisesti tarvi sit tehä mitää", Joel totesi helpottuneen kuuloisena ja risti kätensä päänsä taakse.

"Sua ei pyydetty bestmaniks mutta saathan sä silti auttaa", kihlattuni huomautti virnistäen. "No voi jumalauta", blondi kirosi ja lähti keittiöön. "Ei oo Ramonalle ei. Sulla on vettä kupissa, jos on jano nii juo sitä", Joel kehotti tuijottaen Ramonaa pitkään.

"Nii Joel, vesi on janojuomaa, ei bisse!" kihlattuni vittuili ja aukaisi tölkkinsä. "Älä sinä siinä kuule vittuile", hän tuhahti istuen takaisin Nikon viereen. "Ramona on sulonen", kommentoin vaihtaen aihetta.

"Nii onki. Eihän se Rommii voi korvata, mut elämässä pitää mennä eteenpäin, kaikkihan täältä aikanaan lähtee", brune hymähti ja joi tölkistään. "Sitähän se elämä on", komppasin ihastellen kissanpentua.

Kihlattuni kuitenkin vei huomioni jälleen. Hän yhdisti huulemme, joten suutelimme välittämättä Nikosta tai Joelista. Kyllähän hekin pystyivät vaihtamaan sylkeä, jos siltä tuntui.

Hymyillen katsoin Ollia silmiin, ennen kuin aloin juottamaan hänelle varovasti bisseäni ja hän omaansa minulle. Ei tätä tietenkään yhtään vaikeammin olisi voinut tehdä.

"Jos ykski bissepisara tippuu sohvalle nii mä en vastaa seurauksista", Joel uhkaili tuijottaen meitä tuimasti. Niko repesi nauramaan, ja pian yhdyimme hänen nauruun.

Blondi osasi olla hyvin huvittava, vaikka hän olikin kai tosissaan. Siitä huolimatta jatkoin brunen juottamista ja hän minun. Ei Joel voinut käytännössä meitä estääkään.

***

Joo en tiiä.