No sign of life, can you hear my heart beating? // Olli x Aleksi ✅️

11. Lupa

Aleksi

Palasin takaisin kotiini naapurista. Vein Rillan sinne jo nyt, niin siitä ei enää tarvitsisi huolehtia aamulla, kun olisi muutenkin aikainen ja kiireinen aamu. Sydämeni taas yritti tehdä maailmanennätystä.

Nyt nimittäin oli aika puhua Ollin kanssa. Tuskin hän muuten vain halusi tulla luokseni yöksi. Hengitin syvään avaten ulko-oven ja astuin sisään. Brune oli ilmeisesti olohuoneessa, joten suuntasin askeleeni sinne.

"Pääsit sitte Rillasta eroon", Olli hymähti nostaen katseensa puhelimestaan minuun. "Jep", mutisin istuuntuen hänen viereen sohvalle. Hermostuneena yritin löytää oikeita sanoja aloittaa keskustelu, vielä kun ei ollut mitään mahdollisuutta paeta tätä keskustelua.

"Olli..", aloitin hiljaa jalkani täristessä lattiaa vasten. Tuijotin sitä yrittäen pitää hengitykseni rauhallisena, pystyikö ihmisellä oikeasti jännittää ja pelottaa näin paljon. "Nii? Kai sä tiiät et sä voit puhuu mulle mistä vaan?" brune varmisti hiljaa ja otti käsistäni kiinni.

En uskaltanut kääntää katsettani häneen, joten nyökkäsin vain pienesti. Laskin mielessäni viiteen silmät kiinni, ennen kuin päätin viimein sanoa asiani, enää en voinut perääntyä.

"Mä.. mä oon aika vitun kusessa suhun", päädyin kuiskaamaan purien alahuultani. Aika tuntui pysähtyvän ja sekunnit tuntuivat vuosilta. En uskaltanut katsoa Ollia, joten tyydyin vain puristamaan varovasti hänen kättään.

"Mä oon huomannu. Mut Aleksi ihan rauhassa, tietäsitpä miten kusessa mä oon suhun", brune sanoi naurahtaen ollen selkeästi vähintään yhtä jännittynyt ja hermostunut kuin minäkin. Yllättyneenä ja hämmentyneenä nostin katseeni häneen.

"Oikeesti?" kuiskasin hymyn ilmestyessä huulilleni automaattisesti. "Aikuisten oikeesti", Olli vastasi katsoen minua hymyillen. Tunsin olevani maailman helpottunein, kun sain viimein kerrottua tunteistani, ja hän vieläpä tunsi samoin oikeasti.

Katsoin hänen upeita silmiä meidän molempien ollessa täydellisessä hiljaisuudessa. Katseeni kävi puolivahingossa Ollin huulissa. Hän selkeästi huomasi sen virnistyksestä päätellen.

Hän asetti kätensä hitaasti ja varovasti poskelleni ja silitti sitä peukalollaan. Perhoset vatsassani alkoivat jälleen villiintyä. Nojasin päätäni pienesti vasemmalle pitäen meidän katsekontaktin yllä.

Tiesin olevani hyvin punainen, mutta huonossa valaistuksessa sen ei olisi pitänyt haitata ketään. Huomasin Ollin alkavan nojautumaan minua päin hitaasti katsoen huuliani, vilkaisten minua kuin kysyäkseen lupaa.

Olli

Hiljaisuudessa suljin silmäni ja painoin huuleni varovasti Aleksin vastaaville hänen henkäistessä hiljaa. Tunsin tuon käden niskassani hänen vetäessä minua lähemmäs itseään.

Nautin tästä hetkestä huuliemme liikkuessa toisiaan vasten molempien rentoutuessa kaikesta jännityksestä. En olisi halunnut poistua tästä tilanteesta ikinä, mutta oli aivan pakko.

Painoin otsamme yhteen pitäen edelleen silmiäni kiinni. Olisin halunnut sanoa jotakin, mutta en tiennyt mitä. "Voinks mä tulla sun syliin?" Aleksi kuiskasi hänen huulien koskettaessa omiani.

"Totta kai", hymyilin. Menin hänestä hieman kauemmas, jotta mies pääsisi syliini. "Voiaanks me vaa halailla?" hän jatkoi kuin pikkulapsi, jonka piti kysyä kaikkeen lupa. "Jos susta tuntuu siltä nii totta kai", vastasin kietoen käteni hänen ympärille.

Painoin hänen hiuksiin pusun Aleksin nojatessa päätään ylisöpösti rintakehääni. "Sulla on ihana hymy", hän kertoi sitten. "Ihanasti sanottu, kiitti. Sussa kaikki on ihanaa", hymyilin silittäen hänen hiuksia.

"Eiku sussa", hän intti suloisesti. Luovutin suoraan väittelyssämme ja pudistin päätäni huvittuneena. En pystynyt lopettaa tätä kaikkea hymyilemistä, viimein kumpikin uskalsi kertoa tunteistaan.

Hetken päästä kuulin vain hiljaista tuhinaa päältäni, joten Aleksi ilmeisesti nukahti jo. Huvittuneena nousin sohvalta ylös ja vein hänet sänkyyn nukkumaan. Etsin jonkun kassin ja aloin pakkaamaan hänen tavaroita, jotta aamulla ei tulisi kiire.

Päätin yllättää mustahiuksisen, joten hain omasta kassistani yhden hupparin ja otin taas Aleksin hupparini itselleni. Eihän sitä huomaisi ihan heti, ja Rilla taas ei ollut paljastamassa minua.

***

Väsyttää.