No sign of life, can you hear my heart beating? // Olli x Aleksi ✅️

99. Tärkeä kysymys

Olli

Jännittyneenä odotin kihlattuni näkemistä alttarilla. Sekunnit tuntuivat todella pitkiltä, hyvä etten pyörtynyt. Vilkaisin hermostuneena Joonasta, hän hymyili minulle rohkaisevasti.

Niko oli myös tullut paikalle. Enää oli vain ajan kysymys, milloin sain nähdä tulevan mieheni. Viimein kello löi 13, koko kirkko oli täysin hiljaa.

Samassa häämarssi alkoi soida. Hengitin syvään yrittäen jaksaa odottaa, enää ei ollut pitkä aika. Huulilleni nousi leveä hymy, kun näin Aleksin Matin kanssa, olipa minulla komea kihlattu.

Lähdin kävelemään heitä vastaan hitaasti pitäen mustahiuksisen kanssa katsekontaktia koko ajan. Omat käteni tärisivät ihan kiitettävästi, mutta jännitys alkoi helpottamaan.

Matti luovutti poikansa minulle, hymyilin Aleksille silmieni kostuessa jo nyt. Kävelimme alttarille käsikynkässä. Piti jaksaa vielä jeesustella, ennen kuin pääsimme itse asiaan.

Tavallaan satutti, kun en voinut katsoa vanhempiani hymyillen. Mutta en antanut sen seikan pilata tätä hetkeä. Sentään Aleksin perhe, jätkät, Mira, Kaspian ja Olli olivat paikalla.

Silitin peukalollani mustahiuksisen kättä, hänestä näki miten jännittynyt ja helpottunut hän oli. Ikuisuudelta tuntuneen jeesustelun jälkeen pääsimme asiaan.

Otin Aleksia molemmista kädestä katsoen häntä suoraan sieluun. Siinä hetkessä olimme vain me kaksi. Yritin silti kuunnella papin jaarittelut tarkasti, jotta osasin vastata tärkeään kysymykseen ajallaan.

"Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin", hän selosti.

En pystynyt kuin vain hymyilemään Aleksille. "Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn teiltä Aleksi Matias Kaunisvesi: Tahdotteko ottaa tämän Olli Elias Matelan aviopuolisoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?" pappi kysyi.

Koko maailma tuntui pysähtyneen. Tuijotin mustahiuksista silmiin sydämeni hakatessa kohta rinnasta läpi. Sekuntikin tuntui todella pitkältä ajalta. "Tahdon", hän kuitenkin vastasi päästäen minut piinasta.

Aleksi

Olli vaikutti hyvin helpottuneelta vastaukseeni. Odotin enää hänen vastausta. Kaikki oli sujunut tähän asti täydellisesti, kaikista pahin jännitys oli jo takana.

"Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn teiltä Olli Elias Matela: Tahdotteko ottaa tämän Aleksi Matias Kaunisveden aviopuolisoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?" pappi kysyi saman kysymyksen uudestaan.

Odotin tällä kertaa kihlattuni vastausta hymyillen, hän hymili minulle takaisin. Puristin hänen käsiä omieni ollessa hikisiä, tämä tuntui todella pitkältä ajalta odottaa.

"Tahdon", Olli vastasi hymyillen maailman suloisinta hammashymyään. Huokaisin helpottuneena yrittäen jaksaa keskittyä tähän vielä. Pian sain suudella tuota miestä.

"Vastattuanne näin kumpikin kohdaltanne myöntävästi teille tehtyyn kysymykseen totean teidät aviopuolisoiksi", pappi julisti hymyillen, vielä ihan pieni hetki. Sormukset meillä olikin jo valmiiksi.

"Teidät on nyt vihitty avioliittoon. Puolisoina olette keskenänne yhdenvertaiset. Osoittakaa avioliitossa toinen toisillenne rakkautta ja keskinäistä luottamusta sekä toimikaa yhdessä perheen hyväksi", viimein.

Vilkaisimme nopeasti vieraita, ennen kuin Olli käänsi hymyillen ja itkien katseeni häneen ja painoi huulemme yhteen. Omatkin silmät olivat täyttyneet onnenkyynelistä aikoja sitten.

Suutelimme toisiamme pitkään muiden hurratessa ja taputtaessa. "Mä rakastan sua enemmän ku mitää maailmassa", Olli kuiskasi huuliani vasten meidän pitäessä katsekontaktia.

"Mäki rakastan sua, mieheni", naurahdin hänen pyyhkiessä kyyneliäni pois. Ei jumalauta, tapahtuiko tämä oikeasti? Halasin brunea nauraen jännitystäni pois.

Pappi onnitteli meitä vielä ja antoi meille vihkiraamatun seurakunnalta häälahjana. Kiitimme häntä, ennen kuin käännyimme vieraita kohti. Pussasimme vielä nopeasti, ennen kuin lähdimme pääovia kohti.

Vanhempani itkivät hymyillen, itseasiassa niin kaikki muutkin. Puristin Ollin kättä, tätä onnen määrää ei vain voinut kuvailla. Jäimme odottamaan eteiseen muiden poistumista ja pussailimme sen ajan.

"Sä oot nyt mun virallisesti", Olli hymyili pyyhkien jälleen kyyneleitäni pois, tein hänelle samoin. "Ja sä mun", totesin, ennen kuin lähdimme ulos. Oli jotenkin huvittavaa nähdä Joonas itkemässä Tommia vasten.

"Meiän rakkaat", Niko huusi, oli onni omistaa näin upeita ystäviä, jotka todella olivat melkein yhtä onnellisia kuin me. "Juhlat vasta alkaa", Olli hymähti vetäen minut taas aivan kiinni itseensä ja suuteli minua kuin viimeistä päivää.

***

MÄ EN KESTÄ MIELIKUVIA 😭❤️‍🩹