Olli
"Aletaan suunnittelee meiän häitä", kihlattuni marisi ja hyppi olohuonetta ympäri. Pyörittelin silmiäni huvittuneena samalla kaivaen puhelimen taskusta.
"Marjatalla on varmasti hyvii ideoita", totesin ja etsin hänen yhteystiedon. "Nii onki, se osaa ajatella fiksummin ku me", Aleksi komppasi ja istui viereeni sohvalle.
"Väitäks sä et me ollaan tyhmiä?" kysyin katsoen häntä tuimasti. "En, vaa rakastuneita", hän hymähti ja kun ei keksinyt parempaan selitystä, hän yhdisti hetkeksi huulemme.
"No päivää teillekin", Marjatan ääni kuului puhelimestani, hän oli jo vastannut videopuheluuni. Hymyillen jätin kihlattuni huulet rauhaan ja keskityin itse puheluun.
"Päivää päivää. Olisko sulla aikaa suunnitella meidän kaa meiän häitä?" Aleksi kysyi ja nojasi päätään olkapäähäni. "Totta kai on! Mistäs alotettaan?" nainen hymyili ilahtuneena.
"Ihan alusta, ei me olla suunniteltu melkee mitään. Paitsi että häät pidetään joskus maaliskuun puolivälissä, onhan meillä vajaa kaks kuukautta aikaa suunnitella", totesin silittäen Rillaa jalallani.
Se tuli taas kerjäämään huomiota, mutta meillä oli nyt tärkeämpää tekemistä. "Voi teitä, vielä on paljon suunniteltavaa. Miten sillon jouluna muuten kävi?" Marjatta kysyi katsoen meitä molempia.
En tiennyt mitä Aleksi oli ilmoittanut, kenelle ja milloin, joten hän osasi itse kertoa paremmin. "Meiän oli tarkotus tulla sinne sillon joulun jälkee mut Olli sai sydänkohtauksen ja joutu sairaalaan helikopterilla", kihlattuni huokaisi.
Hänen äidin ilme oli todella järkyttynyt. Oma ilme ei enää muuttunut ollenkaan, oli tätä samaa tarinaa kerrottu jo useasti. Ja olin hengissä kotona, eli ei ollut enää mitään hätää.
"Mun tila oli kauheen huono ja meinasin jo kuolla mut sain just ajoissa uuden sydämen. Ja oltii siellä sitte loppuvuosi ennen ku pääsin kotia. Mut kaikki on nyt hyvin", hymähdin naisen hymyillessä hieman.
"Sentää sä oot kunnossa. Aleksi laittoki mulle jotaki viestejä keskellä yötä, ettette pääsekään tulemaa", Marjatta huokaisi vakavana. "Mutta ne häät. Haluutteko kirkkohäät?" hän vaihtoi aihetta.
Kurotin sohvapöydältä paperia ja kynän ja ojensin Aleksille puhelimeni. "Joo", vastasin katsoen häntä kysyvänä, hänkin nyökkäsi asialle. "Missä juhlapaikka?" nainen esitti uuden kysymyksen.
Onneksi meidän ei tarvinnut miettiä ja huolehtia aivan kaikesta itse. "Jos miettis rahan suhtee nii eiks melkee siellä vois pitää, ei Nummelaa nii pitkä matka oo", mustahiuksinen ehdotti.
"No eiks ne häät melkee vois pitää siellä nii ei tarvi kauheesti matkustaa ja kaikki fanit ei oo siellä kyttäämässä?" totesin kirjoittaen paperille ehdotuksia ylös. Huomasimme samassa molemmat Marjatan alkaneen itkeä onnesta.
"Todellaki saatte pitää meillä häät vaikka alusta loppuun minun puolesta, Mattikin varmasti suostuu. Nii ihana idea, en minä malta oottaa", hän hymyili ja pyyhki kyyneleitään nenäliinalla pois.
"Eli se on sitten sovittu", Aleksi totesi hymyillen innostuneena. Odotimme molemmat entistä enemmän häitämme, oli aivan helvetin hyvä idea pitää ne Nummelassa.
"Siitähän on sitten hyvä lähtee liikkeelle", Marjattakin totesi, hän oli selvästi todella onnellinen puolestamme. "Mut te ootte todellaki ansainneet toisensa", hän jatkoi.
"Nii mustaki tuntuu", hymyilin leveästi katsoen upeaa kihlattuani. "Me ei perkele olla valittu vieläkää bestmanei", hän totesi samassa. Naurahdin hänen yhtäkkiselle aiheen vaihdokselle.
"Joonas varmasti suostuu, se on kuitenki ollu mun tukena lapsesta asti", mietin ääneen. "Nikon kaa ollaan kyllä monesti vietetty iltaa studiolla ja kirjotettu musaa", Aleksi pohti.
"Sekihän sitten selvis. Ne molemmat on teidän hyvii ystävii ja varmasti suostuu. Jos Olli selvis Aleksi sun takia, nii ei teidän häät enää kaadu tällaseen", Marjatta hymyili, hän puhui aina niin viisaasti.
Hänestä oli tullut minulle tässä ajassa jo melkeinpä oma äiti. Hän vain oli aivan helvetin upea ihminen ja oli aidosti onnellinen meidän suhteesta. "Ei nii", kihlattuni totesi ja otti minua kädestä hymyillen.
***
Kuka muu ei malta oottaa häitä??
YOU ARE READING
No sign of life, can you hear my heart beating? // Olli x Aleksi ✅️
Fanfiction(Valmis) Elämä tuntui todella raskaalta. Se jaksoi aina vain uudestaan koetella entistä raskaimmilla asioilla. Mutta oli siinä paljon hyvääkin. Varsinkin kun oli ihastunut. Tai se taisi olla liian lievä termi, rakastunut oli paljon parempi. Aleksi n...
