No sign of life, can you hear my heart beating? // Olli x Aleksi ✅️

83. Paras vaihtoehto

Olli

Vedimme pitkästä aikaa keikkaa, tällä kertaa Helsingissä. Otin todella rauhallisesti, lähinnä vain soitin ja kävelin hieman lavaa ympäri. Kyllähän se näytti oudolta jätkien riehumiseen verrattuna.

Kiinnitin huomiota myös faneihimme. He kai miettivät miksi minä en vetänyt täysiä, eivätkä hekään tehneet niin. Joten muutaman biisin jälkeen menin mikrofonin luokse, rääkyjämme oli juomatauolla.

Samassa kihlattuni käveli taakseni ja kietoi kätensä ympärilleni. "Näyttää vahvasti siltä et mua katotaa kauheen huolestuneena, varmaanki et miks otan näi rauhallisesti", totesin hymähtäen.

"Mä sain jouluna sydänkohtauksen ja mut vietiin Joelin mökiltä helikopterilla sairaalaan. Siellä sitte selvis, et mä tarvin uuden sydämen, mun tilanne oli tosi huono", kerroin hieman vakavana.

Pidin Aleksin kädestä hänen ollessa minussa aivan kiinni. Yleisö oli hiljentynyt täysin. Ja vakavoitunut. "Mä sit kummiski sain just ajallaan sen sydämen ja se leikkaus onneks onnistu", jatkoin hymyillen hieman.

"Et pitää ottaa vielä rauhallisesti ja sen takii meillä ei oo nii kauheesti keikkoja. Mut hei te vedätte täysii, eiks nii?" varmistin mustahiuksisen huutaessa jotakin epämääräistä mikrofoniin, säikähdin sitä hieman.

"Ihan rauhassa nyt rakas", hymähdin pussaten häntä poskelle, mutta hän otti vastaavistani kiinni ja yhdisti huulemme. Suutelimme sitten keskellä lavaa fanien kiljuessa.

"Mut tämäkään ei jää meidän vikaks keikaks, ette te meistä pääse eroon", kihlattuni ilmoitti sitten halaten minua edelleen takaapäin. Peukutin asiaa Joelin käydessä lavalla laittamassa yleisön laulamaan Nikolle.

Hänellä oli sentään syntymäpäivä tänään, taas yksi vanhus lisää. Lauloimme mikrofoniin Aleksin kanssa vilkuillen toisiamme. Olihan tämä helvetin kova keikka, vaikka en pystynyt antaa itsestäni kaikkea.

Mutta toivuin silti hyvää vauhtia, olin käynyt viime viikolla lääkärissä ja kaikki oli ollut kunnossa. Ja sain alkaa harrastaa rauhallista urheilua, joten loppuvuodesta meno oli varmasti taas normaali.

Aleksi

Halasin Ollia edelleen takaapäin, sillä Joel lähti takaisin bäkkärille. Hänellä oli varmasti jokin yllätys Nikolle, sen näki hänestä jo kauas. "Tiiätkö Kaunisvesi mitä?" kihlattuni sanoi sitten.

"No?" hymähdin ja pussasin tuon poskea. "Vaikka mulla onki uus sydän, nii siltä ei menny sekuntiakaa rakastaa sua täysiä. Se on asia joka kulkee mun mukana aina", hän kertoi.

"Ihana oot", hymyilin fanien kiljuessa kovempaa. He olivat alusta asti suhtautuneet suhteeseemme lämmöllä ja rakkaudella. Olin aivan turhaan pelännyt heidän reaktiota.

Jouduin jättämään brunen bassonsa kanssa, kun Joel oli saanut lahjansa annettua ja Samy oli myös käynyt lavalla, palasin takaisin omalle paikalle ja jatkoimme keikkaa.

Tarkkailin välillä kihlattuni tekemisiä, hän soitti bassoa paikoillaan liikkuen välillä lavalla. Me muut olimme jo aivan hiestä märkiä, keikkojen vetäminen meni todella urheilusta.

Silti jatkoin pomppimista ja annoin itsestäni kaiken, kerta kihlattuni ei ollut kykenevä siihen. Monista faneista huomasi, että hekin pystyivät nauttimaan keikasta enemmän, kun tiesi mitä Ollille oli tapahtunut.

Ja ymmärsin heitä hyvin. Kyllä minäkin olisin ollut todella huolissani, kun kaikki muut vetivät täysillä ja yksi otti todella rauhallisesti. Mutta tämä oli brunelle paras vaihtoehto.

Kukaan meistä ei halunnut perua keikkaa, ellei ollut täysin pakko. Joten vedimme sitten sen vaikka näin. Meno oli ainakin yhtä kova kuin aina ennenkin ja fanit näyttivät nauttivan, se oli tärkeintä.

Oman osuuteni loppuessa hyppäsin varovasti lavalta alas ja kävin jakamassa läpyjä faneille. Sisätiloissa olevat keikat olivat aina omanlaisia ja riippui ihan paikasta, pystyikö niitä läpyjä jakamaan.

***

Mulla loppu taas aivotoiminta kesken 🥲