Olli
"Onhan nyt kaikki?" Aleksi huolehti. Hymyilin hänen keskittyneelle ilmeelle ja huolehtimiselle. Olimme vain alkamassa katsomaan elokuvaa ja hän varmisti asentoni olevan hyvä, vaikka olin täysin kunnossa.
"On on, rauhotu. Mulla on kaikki hyvin, mä en tarvi mitää muuta ku sut mun vieree", huokaisin hymyillen ja vedin kihlattuni suudelmaan. Kello oli jotakin 20.12, olin nukkunut muutaman tunnin Aleksin päällä.
Samassa Rilla hyppäsi sänkyyn juuri kun ehdimme aloittaa elokuvan katsomisen, pikkukoira pelkäsi rakettien pauketta. Se kiehnäsi itsensä meidän väliin peiton alle, kunnes sen pää paljastui välistämme.
"Tuuhan Rimppu tänne turvaa", Aleksi lässytti ja taputti kylkeään, pian pikkukoira oli kainalossani. "Uskallaki kuule kutitella", varoitin sitä nojaten päätäni kihlattuni rintakehään.
"Se vaa tykkää susta. Ihan niiku minäki", mustahiuksinen hymähti painaen otsaani hellän pusun, ennen kuin hän keskittyi elokuvaan. Hymähdin vain suunnaten katseeni tietokoneen näyttöön.
Silitin Rillaa rakettien räjähdellessä ulkona, oli uudenvuodenaatto. Tästäkin vuodesta oli jotenkin selvitty, vaikka olihan tämä sisältänyt paljon hyvääkin, jos positiivisesti ajatteli.
Olimme alkaneet seurustella ja menimme kihloihin, saimme pari uutta ihanaa ihmistä elämäämme, vedimme paljon keikkoja ja teimme uutta, helvetin hyvää musiikkia ja näimme rakkaita faneja.
Mutta paskaa myös riitti. Aleksin katoaminen ja hänen kokemat asiat, sydänkohtaukseni ja kuinka meinasin kuolla, sekä kaikki muu paska mitä jätkien elämässä oli tapahtunut, eli Joelin suhde Jessican kanssa.
Kyllähän sitä pysähtyi miettimään, miten lähellä lähtö oli. Ja miten huolissaan Aleksi oli ollut minussa. Ja kaikki muutkin jätkät. Sain olla todella kiitollinen tästä sydämestä, jonka olin saanut juuri ajoissa.
En tavallaan tuntenut syyllisyyttä siitä, että minun takia joku oli menettänyt elämänsä. Lääkäri oli sanonut, ettei tätä henkilöä olisi pystytty pelastamaan onnettomuudesta, joten hänen sydän annettiin minulle.
Oli harvinaisen omituista omistaa jonkun toisen sydän, mutta kai tähänkin ajatukseen tottui. Pikkukoira käpertyi paremmin kainalooni, kun pauketta kuului enemmän.
Silitin sitä rauhoittavasti, sillä ei tässä ollut mitään hätää. "Rimppu kaikki hyvin, ei ne raketit tee sulle mitää pahaa, oot turvassa", kuiskasin vilkaisten kihlattuani, hän keskittyi elokuvaan.
Hymähtäen pussasin tuon poskea ja painoin pääni takaisin hänen rintakehälle. En jaksanut keskittyä niin leffaan, halusin taaskin vain nukkua. Aleksin päällä vain oli lämmin ja turvallinen paikka olla. Ja nukkua.
"Mä tiiän et oon huolehtimassa kokoajan, mut kaikki hyvin?" kihlattuni varmisti silittäen hellästi hiuksiani, hän keskittyi edelleen elokuvaan. "On, se on vaa sulosta ku huolehit", mutisin silmät kiinni.
"Hyvä", mustahiuksinen hymähti. Kiehnäsin päälleni paremman paikan kihlattuni rintakehältä ja jatkoin Rillan pientä silittämistä, kun en jaksanut liikuttaa kättäni enempää.
Kuuntelin rakettien pauketta ja elokuvan ääniä. En ollut keskittynyt siihen senkään vertaa, että olisin tiennyt sen genren. Koska Aleksi oli mielenkiintoisempi.
En malttanut odottaa enää häitämme. Niiden suunnittelu piti aloittaa mahdollisimman pian, varata kirkko, suunnitella päivä, päättää vieraat, testata sopivat vaatteet, varata ja päättää juhlapaikka, hoitaa ruoka ja kaikki muu.
Onneksi Marjatta halusi auttaa meitä hyvin todennäköisesti. Hän ainakin oli todella iloinen kihlauksestamme ja oli jo auttanut minua siinä, joten eiköhän hän halunnut tässäkin auttaa.
"Nukuks sä?" Aleksi kuiskasi jonkin ajan päästä. Mutisin vain jotakin, ainakin halusin nukkua. Taas. Mutta kuten olin jo aikaisemmin sanonut, tässä oli todella lämmin ja turvallinen olo, totta kai minua alkoi nukuttamaan.
"Rillan pitää olla ihan hys hys et Olli saa nukuttuu. Se ei tykkää jos sä herätät sen. Raketteja ei tarvi pelätä, nyt vaa vaihtuu vuosi. Huomenna ei enää oo tällasta", kihlattuni lässytti pikkukoiralle. Nukahdin siihen hymy huulillani.
***
Onks joku vielä tehny sitä huomiota et nää luvut loppuu joko siihen ku joku nukahtaa tai jotkut suutelee. Tai draamaan 🥲👍
YOU ARE READING
No sign of life, can you hear my heart beating? // Olli x Aleksi ✅️
Fanfiction(Valmis) Elämä tuntui todella raskaalta. Se jaksoi aina vain uudestaan koetella entistä raskaimmilla asioilla. Mutta oli siinä paljon hyvääkin. Varsinkin kun oli ihastunut. Tai se taisi olla liian lievä termi, rakastunut oli paljon parempi. Aleksi n...
