No sign of life, can you hear my heart beating? // Olli x Aleksi ✅️

18. Elin vain kerran

Aleksi

"Olli ja Aleksi nyt perseet ylös penkistä!" kuulin tutun äänen huutavan suoraan korvaani. Säpsähdin hereille, niin myös Olli kun vahingossa pääni pamahti hänen päähän.

"Mitä hä?" haukottelin ja katselin ympärilleni. Olimme kerrostalon edessä, jossa Joel asui. Joko olimme perillä, mitä helvettiä? Olimmeko oikeasti nukkuneet koko matkan?

"Niin että väistykää siitä, en saa itteeni ulos ku ootte nii leveesti", blondi valitti, joten Olli siirsi jalkansa pois tuolilta. Vilkaisin kelloa, vasta puoli neljä. Minne tämä aika yhtäkkiä katosi?

"Sit heitetää Moilanen studiolle, teiät kotia vai meettekö jomman kumman luo?" Tommi kysyi ja katsoi meitä peilin kautta. "Mun luo ainaki. Rilla pitää hakee", vastasin ja katsoin Ollia kysyvästi.

Hän vain mutisi jotakin haukotellen. "Vittu mä kuolen nälkään", hän valitti pidellen käsillään vatsaansa. "Mulla on syömistä repussa", kerroin hieroen silmiäni. Onneksi kohta pääsi pois tästä helvetin autosta.

Olin nähnyt unta jälleen tuosta brunesta. Olimme siinä yhdessä ja se aiheutti jälleen perhosia vatsaan. Oliko liian aikaista ehdottaa mitään? Toisaalta, miksi ei? Elimme vain kerran, siitä piti ottaa kaikki irti.

Samassa olimme kotini kohdalla. Nostin tavarat syliini ja astuin ulkoilmaan pitkästä aikaa. "Viimein", Olli huokaisi, kun lähdimme kävelemään kotiani kohti. Molemmilla oli varmasti helvetin kova nälkä.

Onneksi repussani oli valmista ruokaa, niin ei tarvinnut lähteä kauppaan tai alkaa tekemään itse. Rillakin piti hakea, vaikka tulimmekin päivän etuajassa. Totesimme, että oli järkevämpää saada yksi lepopäivä, ennen kuin piti taas matkustaa.

"Ala sä vaa syömää nii käyn hakee Rillan", huikkasin ja samassa olin jo ulkona. Koputin naapurin ovea, mutta en kuullut Rillan haukkumista. He varmaan olivat vain kävelyllä, ehkä kävisin huomenna katsomassa sitä pikkukoiraa ja jättäisin sen suoraan sinne keikkojen ajaksi.

Palasin kotia jännittyneenä. Halusin kysyä Ollia poikaystäväkseni, mutta en uskaltanut. Toisaalta, oliko tässä taas mitään menetettävää, elin vain kerran. Jos hän ei vielä ollut valmis, niin sitten ei ollut. Häntä jaksoin kyllä odottaa.

"Mitä mietit?" Olli kysyi palauttaen minut takaisin tähän hetkeen. Aukaisin suuni, mutta en tiennyt mitä olisin sanonut. "Hei?" brune tuli luokseni ja nosti leuastani katseeni itseensä.

Kiedoin käteni hänen ympärille ja hautasin kasvoni tuon rintakehään. Tunsin sykkeeni nousevan, en minä pystynyt tähän. Mutta halusin kertoa asiani nyt, nyt kun oli mahdollisuus.

Olli

Silitin Aleksin selkää hänen miettiessä selkeästi jotain. "Mä vaa mietin et.. oot sä valmis seurustelee.. jos et nii mä ymmärrän kyllä ja-", hän aloitti hermostuneena. Hymyillen keskeytin hänet yhdistämällä huulemme.

"Todellaki oon", kuiskasin pitäen häntä kädestä, joka vielä tärisi. "Kaikki hyvin", lohdutin ja loin välillemme katsekontaktin. "Oikeesti?" Aleksi kuiskasi katsoen minua kyyneleet silmissään.

"Oikeesti oikeesti, haluun olla sun kaa yhessä", hymyilin ja pyyhin hänen kyyneleitä pois sitä mukaa kun niitä tuli. "Oot sä nyt mun poikaystävä?" mustahiuksinen varmisti hymyillen hieman.

"Oon. Ja sä mun", virnistin hieman, ennen kuin vedin hänet rakastavaan suudelmaan. Puristin hänen kättä hellästi, jotta Aleksikin rauhoittuisi. Häntä selvästi jännitti edelleen, vaikkei tässä ollut mitään hätää.

Hän kietoi kätensä ympärilleni ja halasi minua tiukasti. "Mä en mee minnekkää", hymähdin kuiskaten. "Et pääsekkää", Aleksi mutisi ylisöpösti rintakehääni vasten. Sydämeni meinasi jälleen kerran sulaa tuon miehen takia.

"Haluuks sä muuten kertoo jätkille tästä?" kysyin, kun hän lähti keittiöön syömään. "En.. kertoo niille sitte ku tuntuu oikeelta", mustahiuksinen vastasi ja vilkaisi minua nopeasti. "Käy, tehää nii ku tuntuu parhaimnalta", komppasin.

Lähdin purkamaan tavaroita ja pakkaamaan tavaroita, joita tarvin keikkojen vetämiseen. Huominen voisi hyvin mennä sängyssä maatessa, piti yrittää palautua kaikesta matkustamisesta. Vaikka nukuinkin koko matkan..

***

Nyt se tapahtu!

Also ku kirjotin tätä oli 14.7., annoin mun ihastukselle eilen mun puhelinnumeron ja se ei oo laittanu mitää et en tiiä miten on asiat sitku julkasen tän luvun 🥲

Update se on tullu mua melkee joka päivä koulussa vastaan ja meillä on vahingossa ollu katsekontaktei mut elämä jatkuu, ei se mulle koskaan laittanu mitää 😀