No sign of life, can you hear my heart beating? // Olli x Aleksi ✅️

46. Elämä löi turpaan

Lumisade oli todella syvältä perseestä. Eteenpäin oli suhteellisen vaikea nähdä ja hyvä kun autolla edes pääsi perille kaiken tämän lumen keskellä. Vitutti kyllä ajaa tässä kelissä.

Halusin silti viettää viikon rauhassa kotipaikallani. Vain minä ja minun ajatukseni. Ei yhtään kusipäistä juonittelevaa eksää, ei yhtään feikkiä kaveria. Vain ja ainoastaan minä.

Olin jo melkein perillä, kunnes huomasin pihassa jotain hyvin outoa. Sininen pakettiauto, joka näytti taas liian tutulta. Oliko tämä oikeasti todellista? Kun minun elämästä puhuttiin, niin kyllä.

Huokaisin pysäyttäen autoni mutkaan ja menin ulos. Lunta oli puolet säärestä, huomasi tämän suomalaisen talven. Otin varalta käsilaukkuni matkaan lähtien kävelemään kotipaikkaani kohti.

Siellä ei asunut ketään. Vanhempani olivat jo kuolleet, minä taas olin ainoa lapsi, joten perin sen. Tykkäsin olla täällä lomalla yksin, järvi ja luonto olivat hyvin lähellä. Täällä jos jossain hermoni lepäsivät.

Mutta ei enää. Kun pääsin pihaan, näin sinisen pakettiauton rekkarin. Jep, eksäni omaisuutta. Mitä helvettiä hän täällä teki? Me olimme eronneet jo kuukausia sitten, ei hänellä ollut tänne mitään asiaa.

Talossa oli valot päällä, siellä oli joku. En uskaltanut mennä sisälle, joten lähdin vain takaisin autoani kohti. Suunnitelmiin tulikin muutos, keula kohti Oulua. Eihän sinne ollutkaan kuin muutaman tunnin matka keskeltä ei mitään.

Kun olin päässyt pois soratieltä, kaivoin käsilaukusta puhelimeni ja soitin hätäkeskukseen kertoen tilanteestani. Puhelun loputtua yhdistin puhelimeni autoon ja kuuntelin lempiartistiani, se sentään vei vitutukseni pois.

Olli

Vein Rillan meidän naapuriin, hän onneksi pystyi ottamaan pikkukoiran luokseen tosi lyhyellä varoitusajalla. Sillä oli siellä nyt ruokaa ja pari lelua, sekä flexi ja valjaat. Sillä se pärjäsi.

Ajoin Aleksin autolla Nikon luokse. Yritin lopettaa itkemistä, mutta en pystynyt. Jotakin poikaystävälleni oli sattunut, olin täysin varma siitä. Mitä siellä vessassa oli tapahtunut? Sen jälkeen häntä tai Joelia ei ollut näkynyt.

Saavuin kerrostalon parkkipaikalle, missä Niko asui. Vedin hupun päähäni, näytin todella itkeneeltä. Oli kauhea järkytys herätä aamulla, kun Aleksi ei ollutkaan nukkumassa makuuhuoneessa.

Siksi Rilla oli ollut niin hädissään. Kai se tunsi, ettei kaikki ollut nyt hyvin. Ja minä helvetti aloin vain nukkumaan. Kyllä sitä omaa älykkyyttä pystyikin kyseenalaistamaan. "Moi", Niko tervehti avaten minulle oven.

Nyökkäsin vain tervehdyksenä ja astuin peremmälle. Samassa puhelimeni värähti viestin merkiksi. Toivoin sen olleen Aleksi, mutta ei ihan. Kaunisvesi kuitenkin. Marjatta kyseli oliko hänen pojastaan kuulunut mitään.

Vastasin kielteisesti ja huokaisin. Halusin huutaa, mutta en voinut. "Onks sulla ja Joelilla jotai juttuu?" esitin kysymyksen sen enempää miettimättä. "Säätöö. Mua pelottaa et pilasin kaiken", Niko kertoi hiljaa.

"En mä usko", yritin lohduttaa. Molempien silmistä valui kyyneleitä. Tämä tietämättömyys oli todella syvältä. Halusin vain tietää, oliko poikaystävälläni kaikki kunnossa. Vai oliko hän enää edes hengissä, mistä sitä tiesi?

"Hei", Niko kuiskasi napsauttaen sormiaan. Käänsin katseeni häneen ihmeissäni. "Kaspian voi auttaa meitä. Tai en tiiä voiko, mut se on vittu poliisi ja Joelin hyvä ystävä", hän kertoi ja alkoi soittamaan miehelle.

Hymähdin myökytellen päätäni, ei todellakaan paska idea. Kaikki meni tässä tilanteessa. Kuuntelin kahden brunen keskustelua kommentoiden välillä jotakin.

Yllättäen emme voineet tehdä mitään muuta kuin odottaa. Joel ja Aleksi olivat aikuisia ihmisiä ja olivat todennäköisesti päätyneet kännissä jonnekin. Mutta minä en uskonut sitä ollenkaan.

Toki Kaspian halusi auttaa meitä, mutta ei etsintöjä voitu vielä näillä perusteilla aloittaa. Eipä tietenkään. Huokaisin haudaten kasvot käsiini, halusin vain tietää, että Aleksi oli kunnossa. Hänen olinpaikalla ei ollut sitten niin väliä. Taas se elämä löi turpaan.

***

Ei näytä hyvältä ei..

Uus luku vasta sitte ku 50 seuraajaa täynnä 🤭