No sign of life, can you hear my heart beating? // Olli x Aleksi ✅️

22. Rakas

Aleksi

Oli Nikon idean vuoro. Olimme jo vetäneet puolet keikasta, tähän väliin oli hyvä hetki pitää puhe siitä, miten kaikki olivat tervetulleita keikoillemme. Yleisössä oli jopa useampia pride lippuja.

"Me haluttas tähän väliin muistuttaa, miten tärkeitä te ootte meille. Ilman teitä, me ei oltais tässä. Te ootte ne ihmiset, jotka mahdollistaa meidän unelmia kuuntelemalla meiän musaa, ostamalla merchii ja tulemalla keikoille", Joel aloitti kävellen pitki lavaa.

"Ja meidän keikoille saa tulla aina sellasena ku on. Meillä on onneks nii fiksuja faneja, et autatte toisianne jos toinen tarvii apua. Ketään ei meidän keikoilla syrjitä, ei minkää takia. Ja me haluttas et laittasitte niitä pride lippuja tännepäi", jatkoin hymyillen.

Saimme pian useita lippuja lavalle, joita heilutimne ilmassa fanien kiljuessa ja näyttäessä sydäntä. "Meillä olis teille kans pieni yllätys", Joonas puhui vuorostaan mikrofoniin. Hän alkoi soittaa kitarasooloaan uudesta biisistämme.

"Me vedettiin jo eilen uus biisi, joka löytyy meiän tulevalta albumilta. Sit mentii", Joel kertoi ja jatkoimme keikan vetämistä. Joonas piti pride lippuaan suussaan hyppien lavalla. Aika Porkomaista, jos näin rehellisiä oltiin.

Hetken päästä lähdimme takaisin bäkkärille. Totta kai Jessica oli jo siellä. Menin suoraan Ollin luo ja hakeuduin hänen seuraan jatkuvasti. Tuosta naisesta vain tuli kauhean epämukava olo. Poikaystäväni selkeästi huomasi sen.

"Haluuks sä lähtee jo hotellille?" Olli kuiskasi tarkaillen muita jätkiä. Niko sanoi jotain Jessicalle ja he lähtivät ulos juttelemaan. Tai mistä vitusta minä olisin tiennyt mitä he siellä tekivät, ei oikein kiinnostanut.

Nyökkäsin brunelle pitäen katseeni lattiassa tai seinissä. "Me mennää jo eeltä. Tommi heitätkö?" hän kysyi ja lähdimme kävelemään ulospäin. "Voin", Tommi vastasi, kaivoi autonavaimet jostain ja vei meidät hotellille.

Menimme suoraan huoneeseemme ja istuin sängynreunalle. "Rakas?" Olli kuiskasi ja kyykistyi eteeni ottaen molemmat käteni omiinsa ja silitti niitä peukoloillaan. Tunsin ahdistuksestani huolimatta perhosia vatsassani. Rakas.

Yritin sanoa jotakin, mutta en osannut. Pidin katseen käsissämme, en uskaltanut katsoa Ollia silmiin. "Jessica ei hyväksy meitä", kuiskasin lopulta ensimmäisien kyynelien valuessa poskilleni.

"Sit se ei hyväksy. Mä en aio jättää sua vaikka kukaan tällä maapallolla ei hyväksyis meitä. Jessica nyt nähtävästi vaikuttaa olevan aika vajaa. Mut Niko ilmeisesti puhuu sen kaa", poikaystäväni lohdutti vetäen minut haliinsa.

"Mua ahistaa sen seurassa", kerroin hiljaa painaen pääni brunen rintakehälle. Kehoni tärisi hieman tahtomattani ja kyyneleet kastelivat poskiani. "Shh, ei oo mitää hätää", Olli rauhoitteli ja painoi hiuksiini pusuja.

Olli

Pidin Aleksia sylissäni ja silitin hänen selkää hitaasti antaen hänen itkeä minua vasten. Tuntui pahalta ajatella miten paljon Jessican sanat pystyivät satuttamaan toista. Hän ei varmasti edes tiedostanut sitä.

En todellakaan olisi uskonut hänen olevan homofoobinen. Tai että hänen mielestään kaikkien muiden paitsi heteroiden täytyisi kuolla. Oikeasti, mitä helvettiä? "Niko juttelee sen kanssa, muista se", kuiskasin hetken päästä poikaystävälleni.

"Ja mä oon aina täällä sua varten. Oot mulle todella rakas, tiiäthän sä sen?" jatkoin ja loin välillemme katsekontaktin. "Oikeesti?" Aleksi kuiskasi tutkien silmiäni. Siltä se ainakin näytti.

"Oikeesti. Mä oon tosis-", aloitin, mutta sen keskeytti oven hakkaaminen. Hämmentyynenä vaihdoin katseet poikaystäväni kanssa. "Onks se joku jätkistä?" ihmettelin. Nostin Aleksin pois sylistäni, ovea hakattiin jälleen.. paniikissa?

"Mee jo", mustahiuksinen hoputti ja vaikutti alkavan kohta itsekin panikoimaan. Kävelin nopeasti ovelle ja aukaisin sen jännittyneenä. "Mitä helvettiä?" päästin suustani katsoen edessäni olevaa henkilöä silmiin.

***

You're welcome 😁