Aleksi
Heitin kapulani yleisöön niin kauas kuin vain lähti, ei ollut ainakaan kiinni siitä ettei ollut päässyt eturiviin. Otimme vielä kuvan, ennen kuin poistuimme hikisinä lavalta.
"Vittu mä kuolen lämpöhalvauksee", Olli huokaisi ja vetäisi paitansa pois. Käänsin katseeni nopeasti pois punastuneena. Herranjumala, nyt täällä vasta olikin kuuma.
"Oli kyllä vitun kova keikka taas", Joel komppasi ja istuuntui sohvalle. Pidin katseeni edelleen muualla, jotta en jäisi vahingossakaan tuijottamaan Ollin paljasta yläkroppaa. Olin nytkin varmasti helvetin punainen.
"Haluuko Little Man pientä virkistystä?" Joonas kysyi selkeästi virnuillen. En kerennyt sanoa mitään kun hän jo puristi vesipulloa ja kasteli minut. "Saatana Porko!!" kiljuin ja hyppäsin häntä kohti.
Aloimme painimaan lattialla muiden jätkien huutaessa ja kannustaessa meitä. "Hyvä Allu!!" Olli huusi ja taputti, joka antoi minulle lisää itsevarmuutta. Sain käännettyä Joonaksen alleni ja pidin häntä siinä kaikilla voimillani.
"Little Man voitti!!" Niko julisti taputtaen selkääni. Hän antoi minulle tuon vesipullon, joten puristin siitä kaiken hattarapään päälle. "Aleksiiii", hän valitti ja yritti paeta altani, mutta en päästänyt häntä minnekään.
"Ite kerjäsit", hymähdin ja tyhjensin pullon sisällön Joonaksen päälle. Nousin sitten ylös ja loin hetken katsekontaktin Ollin kanssa. Hän virnuili minulle, kun huomasi katseeni karkaavan hänen paljaaseen rintakehään.
Käänsin katseeni jälleen pois ja hain itselleni bissen. Uiminen kuulosti helvetin hyvältä ajatukselta, mutta emme ehtinyt. Meidän piti mennä suoraan hotellille ja mahdollisimman pian nukkumaan, aamulla oli aikainen herätys ja lähtö.
"Olli joko lähetää, mä haluun suihkuu", kerroin brunelle, kun hän tuli luokseni. Aivan kiinni minuun. Tunsin punastuvani jälleen, tuo jätkä tiesi jälleen mitä oli tekemässä. Helvetin Olli.
"Joo, mennää vaa", hän kuiskasi ja painoi olkani yli pusun poskelleni. "Nyt", tuhahdin hänelle hymyillen. "Heti", brune hymähti ja heilautti paitansa olkapäälleen. "Me lähetää jo", hän ilmoitti muille.
Olli
Pienen kävelymatkan jälkeen olimme päässeet hotellille ja huoneeseemme. "Haluutko seuraa?" kysyin virnuillen. Nojasin seinää vasten katsoen poikaystävääni, joka kaivoi pyyhettä matkalaukustaan.
"Suihkuun?" hän varmisti ja vilkaisi minua olkansa yli. "Just sinne", naurahdin. "Toki", hän hymyili ja käveli luokseni painaen suudelman huulilleni, ennen kuin katosi kylpyhuoneeseen.
Kävin etsimässä omani ja seurasin Aleksia. Hän seisoi keskellä kylpyhuonetta vaatteet päällään ja tuijotti lattiaa. "Kaikki ok?" varmistin yrittäen luoda hänen kanssa katsekontaktia.
"Joo.. tai ku..", hän mutisi antaen hiuksiensa peittää kasvonsa. "Rakas sä voit kertoo", sanoin hiljaa ja vetäsin miehen haliini silittäen tuon hiuksia ja selkää hitaasti.
"Mä.. mä oon vaa nii epävarma itestäni..", poikaystäväni mutisi rintakehääni vasten ja tiukensi otettaan minusta. "Voi sua.. sille ei oo mitään syytä, oot täydellinen tollasena ku oot", kuiskasin haudaten kasvoni hänen mustiin hiuksiin.
"Mut-" "Aleksi oikeesti, mä en sano tätä huvikseni. Sulla on mahtava keho ja kaunis ulkonäkö. Eikä sitä tartte muuttaa millää tavalla. Tiiäthän sä sen?" kuiskasin. Kuulin hänen itkevän, vaikka hän yritti tehdä sen hiljaa.
"Mun yks eksä.. huomautteli kaikesta", Aleksi kertoi hädintuskin hengittäen. "Rakas sä saat itkee, siinä ei oo mitää hävettävää. Hengitä ihan rauhassa, ei oo hätää, mä oon tässä", lohdutin ja istuin vessanpöntölle vetäen miehen syliini.
"Se puhu paskaa. Sun ei tarvi muuttaa ittees mitenkää. Jos joku ei hyväksy sua, nii se ei oo sun ajan arvonen. Ja ei meiän tarvi käyä yhtäaikaa suihkussa jos sä et haluu", jatkoin hiljaa.
"Kyl mä haluun mutku..", poikaystäväni yritti selittää itkien. "Mä ymmärrän ja se on mulle okei. Mä oon ylpee susta ku uskalsit sanoo tosta mulle, ei se oo mikää itsestäänselvyys", kerroin painaen pusun hänen hiuksiin.
"Kiitti", Aleksi kuiskasi ja nosti katseensa minuun hymyillen hieman. "Ei mitää", hymyilin tuolle takaisin ja nousin ylös laskien hänet alas ja poistuin kylpyhuoneesta etsimään meille vaatteita.
***
Vaikka se ei olis helppoo, niin rakastakaa omaa kehoonne. Se on oikeesti täydellinen sellasena ku on. Mitään normaalii ei oo olemassakaa, kaikilla on erilainen kehonrakenne, geenit yms. Me ei voida niihin ite vaikuttaa. Joten annetaa kaikkien olla sellasia ku ne on, vääränlaista kehoo ei oo olemassakaa. ❤️
YOU ARE READING
No sign of life, can you hear my heart beating? // Olli x Aleksi ✅️
Fanfiction(Valmis) Elämä tuntui todella raskaalta. Se jaksoi aina vain uudestaan koetella entistä raskaimmilla asioilla. Mutta oli siinä paljon hyvääkin. Varsinkin kun oli ihastunut. Tai se taisi olla liian lievä termi, rakastunut oli paljon parempi. Aleksi n...
