Hope we'll meet again / Olli Matela /

1. Suloinen basisti

25.7.2015
Tää oli elämäni paras päivä! Tänään tapahtu jotain ihan hullua ja siistii, mut samaan aikaan jotain niin outoo...
Olli...
Se sulonen basisti, josta oon höpöttäny melkeen koko päiväkirjan täyteen...
Se halas mua tänään! Tuntu et kuolen siihen paikkaan! Tää on ollu mun suurin unelma niin pitkään ja nyt se tapahtu! Se oli niiiiin ihanaa! 🖤
Tänään olin kesän kolmannella keikalla. Eturivissä tietenki! Tänä kesänä oon yrittäny kiertää mahollisimman paljon keikoilla. Vielä on kesän vika keikka tulossa!
Tänään kuitenki sen keikan jälkeen menin katteleen vähä ympärille. Se alue oli jo aika tyhjä, mut yhtäkkiä näin ku Niko, Joonas ja Olli käveli mua kohti. Ei ne nyt ihan suoraan mun luo ollu tulossa, mut samaan suuntaan kuitenki... Päätin sit vilkuttaa niille ja sit ne yhtäkkiä jo seiso mun edessä! Jotain me siinä juteltiin Nikon ja Joonaksen kans, mut Olli vaikutti vähä hiljaselta. Mietin et ehkä se on vaan ujo tai jotain ku enhän mä sitä oikeesti tunne. Se kylläkin katteli muhun päin vähä oudosti. Tai emmä tiiä... ehkä kuvittelen vaan kaiken. Joka tapauksessa tän päivän muistan ikuisesti!

~Emily, 17

--

Keikan jälkeiset tapahtumat:

Emily

Mulla ei oo mitään tietoo missä oon. Päätin vaan lähtee kiertelemään vähän paikkoja keikan jälkeen. Nyt oon jollain alueella, mistä en edes tiiä saisinko olla täällä. Tuolla kauempana kävelee jotain random tyyppejä. Hetkinen... onko noi? On!
Olli, Niko ja Joonas. He ovat selkeästi menossa jonnekin, mutta kuitenkin olisi kiva päästä juttelemaan. Vilkutan heille iloisesti. Nämä vilkuttavat takaisin ja tallustavat luokseni. Nyt, jos joskus jännittään. Oon ihan hermona. Mitä hittoo mä sanon niille?!
"Moi", Joonas sanoo iloisesti. "Heii", vastaan vähän ujosti. "Mitä tykkäsit keikasta?" Niko liittyy keskusteluun. "Ihan mahtava", vastaan hymyillen. Oon vielä vähän pihalla et mitä tapahtuu...
"Ainaki näytit tykkäävän", Niko naurahtaa. "Siis mitä? Tunnistitteko mut vielä?" kysyn hämilläni. "Yleensä eturivistä jää muutamat kasvot mieleen ja sä oot tainnu olla useemmallaki keikalla", Joonas toteaa osoittaen kysyvän katseen suuntaani. "Joo oon mä parilla aikasemmalla käyny nyt kesän aikana", vastaan ylpeänä.
Olli ei sano mitään. Miksi? Tää on hämmentävää. Se vaan vilkuilee tolleen söpösti.
"No mut hei, toivottavasti nähään sut jatkossaki keikoilla", Niko sanoo keskeyttäen ajatukseni. "Ainaki kesän vikalle keikalle oon tulossa vielä", vastaan. Huomaan Ollin ilmeen kirkastuvan hieman.
"Miten oot noin hiljanen?" Joonas kysyy ja tönäisee Ollia kyynärpäällään. "Täh?" tämä nuori basisti vastaa hämillään. Niko ja Joonas purskahtavat nauruun, kuten myös minä. Olli on suloinen. Mut jotain se selkeesti ajatteli tosi keskittyneenä.
Huomaan Nikon vilkaisevan puhelintaan ja sen jälkeen katsoo Joonasta. "Joel kaipailee meitä... sillä oli jotain asiaa", tämä sanoo. "Eiköhän mennä, oli kiva jutella", Joonas vastaa ja hymyilee. "Nähään", Niko huikkaa ja vetää Joonaksen mukanaan.
Täähän tarkottaa sitä et oon Ollin kans ihan kahestaan. Haluaisin vaan halata sitä, mut en uskalla. Okei, pakko sanoo jotain... Nostan varovasti katseeni Ollin silmiin ja hymyilen. Outoo, mut tää tilanne ei oo edes yhtään kiusallinen, vaikka kumpikaan ei sano mitään. Olli hymyilee varovasti takaisin ja kääntää katseensa maahan. Hetkinen... se tais punastua. Söpöä!
Naurahdan hiljaa. Olli nostaa katseensa maasta. "Oot aika sulonen", totean hymyillen. Tämä vain naurahtaa hiljaa. "Tota ei kuulekaan ihan joka päivä", hän vastaa. Hymyilen.
Hyvä, että olen edes jollain tasolla järjissäni. Tää on jotain ihan uskomatonta. En ikinä uskonu et näin vois tapahtua. Puhunko mä just ihmisen kans, josta oon kirjottanu melkeen koko päiväkirjan täyteen?! Tän täytyy olla unta.
"Olli!" kuuluu ääni kauempaa. Katseemme kääntyvät automaattisesti äänen suuntaan. Joel. Jotain tämä yrittää viittoa käsillään. Ilmeisesti tällä on jotain asiaa Ollille. "Oota hetki", Olli huikkaa tälle.
"Mua ilmeisesti kaivataan tuola", Olli naurahtaa. "Kiva ku tulitte jutteleen", vastaan iloisesti. Tietenkin tämä on haikeaa, kun ei voi tietää millon nähään seuraavan kerran, vai nähäänkö ollenkaan.
"Toivon et nähään vielä", Olli hymyilee ja on lähdössä. Nyt kysyt! "Tota Olli?" huikkaan tämän perään. Tämän katse kääntyy välittömästi. "Nii?" "Voitaisko me halata?" kysyn vähän ujosti. "Totta kai."
Kävelen lähemmäs tuota suloista basistia ja kiedon käteni hellästi tämän ympärille. Tuntuu et voisin jäädä tähän ikuisuudeksi. Harmi vain, halaus kesti ainoastaan pari sekuntia.
"Nyt mun pitää mennä, heippa", Olli sanoo ja vilkuttaa mennessään. En enää vain yksinkertaisesti löydä sanoja tuon äskeisen jälkeen, joten jään vain hymyillen katsomaan hänen peräänsä.
Tätä päivää en tuu unohtaan ikinä! Ja Olli on vielä ihanampi ku osasin edes kuvitella!

-------------------------------------------------------------
Sanoja: 687
Ensimmäinen luku🖤
Pakko myöntää et jännittää julkasta uutta kirjaa, mut eiköhän tää tästä🥰
Kirjotustyyli on tässä alussa myös vähä erilainen ku Olli ja Ale -kirjassa, mut kokeillaan näin...