Hope we'll meet again / Olli Matela /

9. Toinen hali

Olli

Kaadan viimeisen tipan kahvia alas kurkustani. Taisin jännittää turhaan. Emily on tosi mukava ja rento. Sen kans on helppo jutella kaikesta. Pienen alku-ujouden jälkeen tuntu, et oltais tunnettu jo vuosia. Nyt ollaan jo varmaan kolmatta tuntia vaan istuttu ja juteltu kaikesta maan ja taivaan väliltä. "Oho. Aika menee nopeesti", Emily toteaa. "Varsinkin, ku on noin hyvää seuraa", vastaan. Tämän kasvoille nousee pieni hymy. Aika suloinen sellainen. "Et säkään hullumpaa seuraa oo", tämä naurahtaa. En voi piilotella hymyäni. "Pitäis ehkä lähtee vähitellen kotiin, ku aamulla ois töitä", hän huokaisee. "Voin saattaa sut vaikka ihan kotiin asti", ehdotan. Emily nyökkää hymyillen.

Seisomme kerrostalon pihassa, jossa Emily kertoi asuvansa. Asutaan oikeasti tosi lähekkäin. "Miten muuten teiän bändillä menee nykyään?" Emily kysyy yhtäkkiä. "No siis tosi hyvin... tai ainakin paljon paremmin, mitä sillon alkuaikoina", naurahdan. "Kiva juttu. Entä onko meno yhtä energistä ku aikasemmin?" tämä pohtii huvittuneena. "Voisin sanoo et ehkä jopa energisempää ku aikasemmin... Aleksi kuudentena apinana on tuonu kivasti uutta energiaa tähän juttuun", vastaan. "Ai, mä ku käsitin et se ois edes vähän viisaampi ku te viis muuta apinaa." "Oliko tää nyt kohteliaisuus?" naurahdan. "Ehkä." Salaperäinen vastaus. Hymähdän. "Saiskohan tähän seuraavaan kysymykseen vähän selkeemmän vastauksen?" pohdin ääneen, jolloin kysyvä katse kohtaa omani. "Kokeile." "Lähtisitkö joku ilta mun kans ulos syömään?" kysyn. Kaikki aiempi jännitys hiippaili just tällä sekunnilla takas. "Voisinhan mä lähtee", Emily vastaa ja yrittää selvästi peitellä innostusta. Katson tätä suoraan silmiin ja hymyilen. "Hyvä, nimittäin en ois tienny mitä teen, jos et suostu", huokaisen helpotuksesta. Tämä vain nauraa. Tuota naurua vois kuunnella loputtomiin. "Muistatko sillon ekan kerran, ku nähtiin ja mä kysyin, et voitaisko halata?" Emily kysyy. "Totta kai muistan. En oo koskaan voinu unohtaa sitä iltaa... tai sua", vastaan. Ääneni tosin hiljeni loppua kohden. "Sun ilme oli aika söpö ja vaikutti vähä, et oisit jäätyny siihen paikkaan", tämä naurahtaa. Pieni puna hiipii kasvoilleni. Onneksi on talvi ja pakkasta eli ehkä punastumista ei huomaisi. "Ehkä mä vähän jäädyin", myönnän. "Mitä nyt tapahtuis, jos kysyisin et voitaisko halata?" tämä kysyy vähän ujosti. "Mä jäätyisin, jos sä et kysyis tota, koska täälä on ihan järjettömän kylmä", totean ja levitän käteni halin merkiksi. Tämä suloinen, lähes pään verran itseäni lyhyempi pipopäinen brune syöksyy halaamaan minua. Tällä hetkellä on jotenkin turvallinen ja rauhallinen olo. En malttais päästää enää irti.

Emily

"Pitäiskö mun muka malttaa päästää irti?" kysyn. "En mäkään malttais", Olli vastaa. Hetken päästä on kuitenkin pakko irtaantua halista, sillä muutama työjuttu pitäisi vielä valmistella ennen huomista. "Oli tosi kivaa. Nähään taas mahollisimman nopeesti", sanon ja katson hymyillen tuota suloista basistia. "Mulle kelpais jo vaikka heti huomenna", tämä naurahtaa. "En kyllä valittais mäkään. Nyt kuitenki mun pitäis mennä", vastaan ja sanon lopun hieman haikeasti. "Joo, ehkä mä päästän sut nukkumaan. Hyvää yötä, nähään", Olli toteaa. "Nähään, hyvää yötä", vastaan. Jään vielä hetkeksi ulos katsomaan, kun tuo suloinen basisti tallustaa askel askeleelta kauemmas itsestäni. Eihän me edes tunneta kunnolla, mut silti Ollin kans on tosi turvallista ja hyvä olla. Kaiken lisäksi mulla on jo nyt ikävä. Haluun kyllä nähä mahollisimman nopeesti taas.

-------------------------------------------------------------
Sanoja: 499
Ois kiva kuulla vähä et mitä mieltä ootte tästä tarinasta🥺