Olli
Selvittiin ekalle keikkapaikalle hengissä. Ollaan Kuopiossa. Tää on ihan kiva kaupunki. Tai ainakin luulen niin. Edellisten keikkojen perusteella.
"Tää taitaa kuulua sulle", kuuluu selkäni takaa. Käännyn katsomaan ja huomaan jonkun seisovan edessäni basso kädessä. Voi helvetti. Mihin tällä kertaa unohin sen? "Aaa joo, kiitti. Mistä löysit tän?" kysyn. "Tuol se kiikku jonku trukkilavakasan päällä", mies vastaa. Nyökkään hieman nolostuneena ja kiitän tätä vielä basson palauttamisesta.
"Mitä toi oli?" Emily naurahtaa kävellessään luokseni. "Et kai vaan hukannu taas sun bassoa?" tämä jatkaa. "Een tietenkään", vastaan hieman hermostuneesti naurahtaen. "Miten sä aina onnistut hukkaamaan sen?" Emily nauraa ja istahtaa sivuttain syliini kietoen kätensä niskani takaa. "Sen ku tietäis", Joonaksen naljaileva ääni tokaisee. Tää tästä nyt vielä puuttuikin. "Ihme, et sulla on vielä oma pää tallessa. Tai et oo Emilyä unohtanu mihinkään", Joonas jatkaa naljailuaan. "Mua ei kuulemma voi unohtaa mihinkään, koska en oo hetkeäkään hiljaa", Emily toteaa esittäen hieman loukkaantunutta. "Mut sehän on vaan hyvä juttu et sua ei voi unohtaa. Ja vaikka oisitki edes hetken hiljaa, en unohtais sua siitä huolimattakaan ikinä", puolustaudun ja rutistan Emilyä lähemmäs itseäni. Hän hymyilee suloisesti ja painaa sitten päänsä kaulaani vasten. "Huhuuu? Mäki oon vielä tässä", Joonas huhuilee. "Siinäs oot", totean. Vastaukseksi kuulen turhautuvan tuhahduksen: "Meillä ois töitäki tehtävänä." "Ihan just", mutisen. Huomaan Emilyn nauravan hiljaa itsekseen mun ja Joonaksen rakentavalle keskustelulle.
Emily
Hengailen lavan edustalla itsekseni. Joonas ajoi mut pois Ollin sylistä, koska "töitäki on tehtävä." Suorastaan loukkaavaa. Lupasin kuitenkin olla häiritsemättä jätkien työntekoa, joten alennuin kohtalooni. Nyt istuskelen yleisöä varten pystytetyn aidan päällä ja seuraan bändin soundcheckiä.
Alueella kipittää ihmisiä sinne tänne, mutta nautin siitä, että kukaan ei kiinnitä muhun mitään huomiota. Yleisö pääsee sisään alueelle vasta parin tunnin päästä eli ehdin hyvin kipittää piiloon ennen sitä. Onneksi myös niin sanottu bäkkäri on suojaisa eikä sinne pitäisi nähdä ylimääräisten.
Olli
Soundcheckiin keskittyminen on normaalia vaikeampaa, koska silmäni tarkkailevat koko ajan yleisöalueella vaeltavaa Emilyä. Hän näyttää olevan ihan omissa ajatuksissaan, kun kävelee siksakkia lavan edustalla. Suloinen näky.
Yhtäkkiä mieleeni juolahtaa muisto keikalta, jonka jälkeen tapasin Emilyn ensimmäistä kertaa. Se oli suorastaa taianomainen hetki. Vähintäänkin lumoava. Olin ihan kujalla seuraavan viikon, ku en osannut ajatella mitään muuta kuin Emilyä.
Time skip 20min
Soundcheck on taputeltu ja nyt olen vapaa keikkaan asti. Hyppään alas lavalta ja kipitän valonnopeudella Emilyn luo. Kaappaan tämän haliin ja nostan ilmaan pyörähtäen samalla muutaman kerran.
"No hei", tämä naurahtaa söpösti. "Tuli ikävä", totean vastaamatta tämän tervehdykseen. "Niin tuli", hän vastaa.
"Arvaa miltä toi lavalla olo tuntu", sanon. "Ööö... työltä?" Emily arvaa. "Ei. Tai siis joo. Mut ei", höpötän. Emily nauraa. "Siitä tuli mieleen se keikka, jonka jälkeen nähtiin ekaa kertaa ikinä", kerron. "Eiii apua. Ihana", tämä vastaa ja halaa mua tiukemmin. "Muistan, et mietin jo sen keikan aikana sitä kuinka nätti oot", selostan. Emily hymyilee ja kääntää katseensa kohti kenkiään. "Sit tosin vaivuin johonki ihmeen itseinhoon ja ajattelin, et ei kukaan noin nätti vois haluta tämmöstä basistia leikkivää pelleä", jatkan. Huomaan jopa itse huvittuvani ajatuksesta hieman.
Emily nostaa katseensa takaisin ylös ja hymyn sijaan tämän kasvoilla on hieman hölmistynyt ilme. "Mähän oisin voinu vaikka palvoo sua", tämä tokaisee. "Oisin myös tehny melkeen mitä vaan, et oisin saanu sut mun unikaveriksi", hän jatkaa. En voi olla hymyilemättä. "Se tais tapahtua ihan itekseen. Mut luulen, et mäki ajattelin samaa", vastaan hymyillen.
Emily ottaa askeleen lähemmäs mua ja yhdistää huulemme. Rakastan tätä yli kaiken.
-------------------------------------------------------------
Sanoja: 551
🫶🏻
ESTÁS LEYENDO
Hope we'll meet again / Olli Matela /
FanficMinkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Pitääkö tämä sanonta paikkansa? Mitä tapahtuu, kun useamman vuoden takaa tuttu henkilö kävelee kadulla vastaan? Onko elämä helppoa vai onko polku pitkä ja kivinen? Emily on juuri muuttanut kaupunkiin, jost...