Hope we'll meet again / Olli Matela /

18. Särkynyt sydän

Olli

Alan vähitellen kyseenalaistaa vielä enemmän näitä Joonaksen keksimiä aktiviteetteja. Mistä hemmetistä se jätkä keksi jonku seinäkiipeilyn? Tällä hetkellä oon köytettynä johonki ihmeen valjaisiin ja roikun viimeisillä voimilla jossain kymmenen metrin korkeudessa. "Mee ylemmäs! Ei se nyt niin vaikeeta voi olla!" Joonas huutaa alhaalta. "Pää kii. Tuu ite kokeileen niin huomaat, et ei tää niin helppoo oo miltä näyttää", vastaan tälle. "Tuu sit alas, et pääsen näyttään mallia." Seinä on noin 16 metriä korkea. Tänhän piti olla hauskaa. Silti samaan aikaan tuntuu, et tää ois yhtä kidutusta. Ja yllättäen mut uhrattiin ekana. Päätän kuitenkin kiivetä ylös asti, sillä haluan näyttää pystyväni siihen. Kuulen Emilyn kannustavan mua alhaalla. Sen avulla saan taas energiaa jatkaa kiipeämistä.

--

"Tätä pitää kokeilla joskus toisen kerran", Emily toteaa oman vuoronsa jälkeen. "Oli kyllä yllättävän kivaa", Niko vastaa. "Minne mennään seuraavaks?" Joonas kysyy. "Häh?" ihmettelen. "Nii, et ei kai kukaan vielä kotiin oo menossa?" "Mitä me sit tehtäis?" Aleksi pohtii. "Syömään tai studiolle sekoilemaan?" Joonas ehdottaa. "Jos haetaan ruokaa ja mennään sit studiolle syömään?" ehdotan. "Käy. Ainakin sais syödä rauhassa", Joel toteaa. Tuo on täysin totta. Nimittäin toisinaan jotkut fanit saattavat olla vähän innokkaita ja pyytää yhteiskuvia hieman väärällä hetkellä. Se on syy, minkä takia usein syödään studiolla tai autossa.

Seuraava päivä
Studiolla:

Astelen tyytyväisenä studiolle päin. Kiipeän portaat ylös ja avaan oven avaimillani. Huomaan eteisessä kahdet kengät. Toisen kuuluu Aleksille ja toiset... Emilylle? Mitä ihmettä? Jätän takkini naulakkoon ja kävelen treenitilaan. Siellä näen jotain, mitä en olisi todellakaan halunnut nähdä... Aleksi ja Emily istuu sylikkäin sohvalla. Tai Emily lähes makaa parhaan ystäväni sylissä. Kumpikaan ei vielä huomannut mua. Jään nurkan taakse hetkeksi pohtimaan asioita. En voi uskoa tätä. Luulin, et Emilyn ja mun välillä ois jotain, mut taisin vaan kuvitella kaiken. Ja Aleksi. Miten se voi tehä mulle näin? Se tietää, mitä ajattelen Emilystä ja silti tekee näin. Olin typerä ja luotin siihen, et ne ois vaan kavereita. Niistä on viime viikkojen aikana tullut tosi läheisiä ja ei ihme, et Emily valitsi Aleksin. Tietenkin se on paljon hauskempi ja komeampi ja en edes tiiä... Ihan sama. Emilyn piti olla mulle se oikea. Siinä on jotain niin erityistä ja tajusin sen jo sillon, ku nähtiin ekan kerran. Mä en kestä tätä. Ei tää kaikki voi päättyä tähän. Tän piti olla se vuosisadan rakkaustarina. Kyyneleet alkavat sumentaa näkökenttääni.

Kurkistan varovasti nurkan takaa. Samassa hetkessä tajuan jääneeni kiinni. Lähden lähes juosten takaisin eteiseen, otan takkini naulakosta, laitan kengät jalkaan ja yritän päästä ulos mahdollisimman pian. "Olli! Sä ymmärsit väärin!" Emily huutaa perääni. En halua kuulla mitään selityksiä. Ihan sama, vaikka eläisivät onnellisena elämänsä loppuun asti. Varmaan jo hääpäiväkin tiedossa.

Kyyneleet sumentavat näkökenttääni entisestään. Luotin Emilyyn. Ja myös Aleksiin. Ajattelin tämän olevan mun puolella. Tällä hetkellä tuntuu, et elämä ois joku lasiesine, joka just lyötiin sirpaleiksi. Kaikki mun haaveet ja unelmat murskattiin sekunneissa. Nyt kävelen yksin pitkin Helsingin katuja ilman päämäärää. Ei millään oo enää mitään väliä. Halusin vain Emilyn. Se oli kai liikaa pyydetty. Haluaisin vaan tietää, minkä takia se anto mun ymmärtää jotain muuta, vaikka samaan aikaan on juoksemassa Alen syliin...

-------------------------------------------------------------
Sanoja: 503
Pitkästä aikaa iltasatu🖤