Hope we'll meet again / Olli Matela /

20. Syystäkin paras

Olli

Itken jo varmaan toista tuntia. Vähitellen alkaa tuntumaan, että kyyneleet vain loppuvat kesken. Nojaan Joonaksen olkapäähän tämän silittäessä selkääni rauhallisin vedoin. Tällä hetkellä ei voisi vähempää kiinnostaa se, miten säälittävältä näytän. Ainoa asia mun päässä on Emily. Toivoisin tän kaiken olevan vaan pahaa unta. Rakastan Emilyä. Tai siis rakastin. En tiiä. Oon niin pihalla kaikesta. Ennen kaikkea mietin sitä, et miks just Aleksi. Kaikista maailman ihmisistä yks mun parhaista ystävistä, josta tosin tais hetki sitten tulla entinen ystävä...

"Helpottaako yhtään?" Joonas kysyy. Nousen istumaan paremmin ja pyyhin poskiani pitkin valuvat kyyneleet hupparini hihaan. Nyökkään varovasti. "Ehkä vähän", vastaan hieman käheällä äänellä. "Pystytkö kertomaan mitä on tapahtunu?" "Menin studiolle ja sit Ale oli sielä Emilyn kans sylikkäin", kerron haikeana. "Tekikö ne mitään muuta?" Joonas kysyy. Pudistan päätäni. "Siinä ne istu kädet kietoutuneena toistensa ympärille." "Huomasko ne sua?" "Vahingossa jäin kiinni. Ainaki keskeytin niitten herkän hetken", tuhahdan. "Ootko nyt ihan varma, et ymmärsit sen tilanteen oikeen?" Joonas varmistaa. "Ei sitä kovin monella tavalla voi ymmärtää." "Sähän tiiät, et ne on tosi läheisiä kavereita. Eikä Ale ikinä tekis sulle noin", Joonas selittää. Hän saattaa olla oikeassa. Oon huomannut, et Emilystä ja Alesta on tullut tosi hyviä kavereita ja ne tuli toimeen tosi hyvin jo alusta asti. Totta seki on, et ei Ale tekis tollasta temppua, vaikka eihän sitä tunteille mitään voi, mut silti Ale on aika reilu joka tilanteessa. Enkä mä kyllä usko, et Emilykään tekis niin ilkeesti kenellekään.

Joonas

"Nyt pilasinki sit kaiken ite", Olli huokaisee. "Etkä pilannu. Tilanne vois olla paljo pahempi", lohdutan. "Ei tää nyt enää paljoo pahemmaksi tästä voi mennä." "Et sentään haukkunu ketään pystyyn eli asiat vois olla myös pahemmin", totean. Kuulen vain pienen tuhahduksen. Yhtäkkiä puhelimeeni tulee viesti. "Ale", totean katsoessani viestin lähettäjän. "Mitä se haluaa?" Olli puuskahtaa. "Mm... kysyy ootko sä täälä ja sanoo et Emily on tosi huolissaan susta." Olli ei vastaa mitään. "Ootko täälä vai et?" kysyn. "No miltä näyttää." Asia selvä. Olli siis haluaa ottaa sen riskin, että joutuu pian kohtaamaan Emilyn sekä Aleksin. Luulen tosiaan, että nämä ovat tulossa tänne nyt, kun tietävät Ollin olinpaikan. Vastaan Aleksille myöntävästi ja kehotan tätä kertomaan Emilylle, että Ollilla on kaikki hyvin.

Sattuu katsoa, kun paras ystäväni on noin harmissaan. Olli on yleensä aina niin iloinen ja energinen, mutta nyt tuo on kaikkea muuta kuin iloinen. Oon kyllä aikaisemminkin nähnyt Ollin esimerkiksi itkevän, mut tää oli jotain ihan uutta. Ei se koskaan oo reagoinut näin voimakkaasti mihinkään. Nyt tämä pelkää pilanneensa kaiken ja, ettei Aleksi ja Emily antaisi tämän käytöstä anteeksi. Eihän Olli tehnyt muuta kuin käsitti tilanteen väärin ja lähti paikalta. Sen jälkeen löysi itsensä tänne itkuisena ja eksyneenä. Tuntuu niin pahalta Ollin puolesta. Hän on minulle kuin veli. Nyt kuitenkin tuo pieni ja väsynyt basisti nukahti sohvalleni. Ajattelin, että parempi antaa tämän nukkua ja selvitellä vähän ajatuksia myös niin.

--

"Kiitos", kuuluu jonkin ajan kuluttua sohvalta. Olli heräsi. "Kiitos mistä?" kyseenalaistan. "Siitä ku sain tulla tänne. Oot ihan syystäkin mun paras ystävä. Oot ollu sitä jo lapsesta asti", Olli selittää. "Totta kai saat aina tulla tänne. Ja lupaan myös sen, et oon aina tässä", vastaan. Huomaan Ollin vaikuttavan jo vähän pirteämmältä. Taisi pienet päikkärit vähän helpottaa, ja hyvä niin. Nyt vain pitäisi saada nämä väärinkäsitykset selvitettyä.

-------------------------------------------------------------
Sanoja: 532
Myöhäinen iltasatu tai millon ikinä tätä luettekaan🖤