~timeskip~
Lähtöä edeltävä päivä:
Emily
Pakkailen vielä viimeisiä tavaroita matkaa varten. Onneksi töissä oltiin reiluja ja sain loman järjestymään näin lyhyellä varoitusajalla. Oon kuulemma ollut niin ahkera, että ansaitsin vähän lomaa. Seuraavalla viikolla ei myöskään ollut mitää kiireellistä, joten senkään puolesta ei ollut ongelmaa.
Lupauduin vielä raahautumaan Ollille kaikkien mun kamojen kans, koska se on helpompaa, ettei kaikkia tarvi hakea aamulla erikseen. Joonas nimittäin haluaa varmasti olla ajoissa ja näin voidaan myös varmistaa, et Olli herää ajoissa. Ehkä. En lupaa mitää, ku nukun ite ihan yhtä sikeästi.
Olli
Oon matkalla Emilyn luo. Tällä on ilmeisesti puoli omaisuutta mukana, joten menen kantoavuksi. Ois ehkä ollut helpompaa raahata omat matkatavarat Emilylle, mut ehkä me selvitään.
"Oot aika sulonen", Emily sanoo, kun astun peremmälle tämän asuntoon. En valita Suomen keväästä muuta kuin, että on ihan hemmetin kylmä ja sen takia mulla on pipo päässä ja lisäksi vielä huppu. Emily syöksyy halaamaan mua. Nyt ei ainakaan pitäis olla enää kylmä. Silittelen rauhallisin vedoin tuon brunen selkää. "Ootko jo pakannu kaiken tarpeellisen ja tarpeettoman?" kysyn. "Mulla ei kuule oo mitään tarpeetonta mukana", Emily tokaisee ja vetäytyy halauksesta. "Siitä huolimatta sulla on kaks kertaa isompi matkalaukku ku mulla ja sen lisäksi vielä reppu", naurahdan. "No... ööö... Mut se mun matkalaukku ei oo edes täynnä", tämä puolustelee. "Vai niin. Mut joko oot valmis? Haluun keretä nukkua tarpeeks", kysyn ja totean. Nukkuminen on parasta. Herääminen ei. "Joo ihan just. Kyllä me keretään nukkua, älä hätäile."
--
Vihdoin päästiin mun luo. Eihän siinä mennyt kuin pari tuntia. Emilylle iski kamala halipula kesken pakkaamisen, joten se vähän hidasti. Myös yksi kriisi ilmaantui, kun tämän lempihuppari olikin likaisena pyykkikorissa. Lupauduin sitte antamaan yhden omista huppareista tälle lainaan. En tosin saanut varmuutta siitä, saanko sitä koskaan takas.
"Haluutko syödä vielä jotain?" kysyn päälläni makaavalta Emilyltä. Tämä pudistaa päätään ja painautuu yhä tiiviimmin kehoani vasten. "Monelta muut tulee hakemaan meitä aamulla?" Emily kysyy. "Joskus puoli kymmenen aikaan. Mennään vähä etuajassa, että vältyttäis siltä ruuhkalta", vastaan. Emily nyökkää.
-------------------------------------------------------------
Sanoja: 323
Ehkä alan vähitellen taas aktivoitumaan täälä🤔
Tai sit en😂
YOU ARE READING
Hope we'll meet again / Olli Matela /
FanfictionMinkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Pitääkö tämä sanonta paikkansa? Mitä tapahtuu, kun useamman vuoden takaa tuttu henkilö kävelee kadulla vastaan? Onko elämä helppoa vai onko polku pitkä ja kivinen? Emily on juuri muuttanut kaupunkiin, jost...
