Hope we'll meet again / Olli Matela /

22. Auringonlasku

Olli

Tuntuu vähän pahalta, et kaikki tää pelkästä väärinkäsityksestä. Ois ehkä pitänyt jäädä studiolle selvittämään tää heti. Tai toisaalta ehkä parempi näin, et en vahingossakaan ois sanonu mitään väärää ja pahentanu tilannetta entisestään. Kiitos Joonaksen, nyt tiiän et käsitin aika paljon väärin. Ilman Joonasta tilanne saattaisi olla paljon pahempi. Sain sovittua Aleksin kans. Sit pitäis vielä tavata Emily rannalla. Vielä en voi kertoa, että rakastan tätä, koska eihän me olla edes yhdessä. Vielä. Toivon et sekin muuttuis tän illan myötä. Tapaaminen rannalla oli Joonaksen idea. Oisin varmaan pilannu kaiken ilman Joonasta. Siinä on kyllä korvaamaton ystävä.

Häärään ympäri asuntoa ja etsin avaimiani. Oon onnistunut hukkaamaan myös lompakon. Ajattelin, et kävisin ostamassa pienen jutun Emilylle ennen ku nähään. Ehkä mä yritän vähän hyvitellä sitä mun reaktiota ja häipymistä. Tietenki haluun myös osottaa Emilylle sen, et mä todellakin vältän siitä enemmän ku mistään. Yritin myös panostaa pukeutumiseen. Puin nimittäin ylleni yhden kymmenistä kauluspaidoistani. Etsin vielä kevätiltaan sopivan takin ja suuntaan pihalle.

Emily

Kävelen kohti tuttua rantaa. Aurinko on juuri laskemassa. Olli ilmoitti, että voisimme tavata suuren puun alla, joka sijaitsee todella lähellä rantaa. Useina iltoina, jos Olli on saattanut mua kotiin, ollaan menty just sen kyseisen puun ohi ja muistan joka kerta ihastella sen kauneutta. Jos siis saan huomioni edes hetkeksi muualle Ollista.

Saavun rantaan tutun puun läheisyyteen. Puun alla näen Ollin, joka seisoo söpösti kädet selkänsä takana. Kävelen hänen luokseen. "Hei. Kiva ku tulit", Olli sanoo. Hän vaikuttaa vähän surulliselta. "Totta kai tulin. Haluun selvittää, missä mennään", vastaan ja yritän hymyillä. "Sori se, ku lähin vaan meneen. Jotenki ku näin sut ja Aleksin sylikkäin niin menin vaan ihan sekasin. Välitän susta niin paljon", Olli selittää rauhallisesti. "Ei se mitään. Oisin varmasti ite reagoinu samalla tavalla. Voin vakuuttaa, et mä ja Ale ollaan pelkkiä kavereita ja kavereina pysytään." "Ale kerto, et olit halunnu jutella sen kans musta. Haluutko kertoo enemmän?" Olli kysyy. "Mmm, no pelkäsin, et menettäisin sut tai et sä et tykkäiskään musta, vaikka mä..." En vain uskalla sanoa tuota loppuun. Tykkään Ollista ihan helvetisti, mut pelkään, et se ei haluu ystävyyttä enempää. "Vaikka sä mitä?" Olli kysyy. Hemmetti. Käännän katseeni auringonlaskun suuntaan. "Kerro vaan", Olli yrittää rohkaista. Huokaisen. "Mä tykkään susta ihan helvetisti. Haluaisin myös olla enemmän ku kaveri", myönnän ja käännän katseeni Olliin. Tämä näyttää hämmentyneeltä. "Ta-tarkotatko tota oikeesti?" Olli kysyy hämillään. "Tai et... mä-", Olli jatkaa. Keskeytän tämän kuitenkin yhdistämällä huulemme.

Olli

Apua. Mitä tapahtuu? Oonko mä unessa? Emily veti mut just suudelmaan. Tää on liian ihanaa ollakseen totta. Vastaan suudelmaan varovasti. Asetan toisen käteni tämän lantiolle pitäen toista kättäni yhä selkäni takana. Nyt voisi olla hyvä tilaisuus paljastaa, mitä piilottelen. Irrottaudumme suudelmasta ja jäämme tuijottamaan toisia hymyillen. "Niin mitä sä olit sanomassa?" Emily naurahtaa. "Et mäkin tykkään susta enemmän ku pelkkänä kaverina", vastaan vähän ujosti. Emilyn hymy vain levenee. "Mitä sä muuten piilottelet selkäs takana?" hän utelee. Ai niin. Ehin jo unohtaa. Nyt on täydellinen hetki. "Mitä jos oltais tästä eteenpäin enemmän ku kavereita?" kysyn. Emily näyttää vähän yllättyneeltä. "Ai et alettais seurusteleen?" tämä kysyy. Nyökkään ja ojennan tälle selkäni takaa valkoisen ruusun. Terälehdissä on jotain vaaleansinistä koristeväriä sekä tietenkin vähän kimalletta. Tiedän, että vaaleansininen on Emilyn lempiväri. "Apua. Ihana", tämä huudahtaa innoissaan ja hyppää kaulaani. "Kumpi nyt on ihana, mä vai tää ruusu?" pohdin huvittuneena. "Sanotaanko, et molemmat. Sä tietenki oot vähä ihanampi aina", Emily vastaa ja irrottautuu halauksesta. Vedän tämän kuitenkin takaisin lähelleni suudellakseni tätä.

--

Istumme hiljaa vieretysten penkillä ja ihailemme upeaa auringonlaskua. Täydellistä tästä kaikesta tekee Emily. Onneksi tämä kaikki päättyi juuri kuten toivoin. "Tästä mä unelmoin jo monta vuotta sitte ja nyt sä oot siinä", Emily toteaa ja nojautuu olkapäätäni vasten. En löydä järkeviä sanoja enää tämän onnen keskeltä, joten päädyn vain hymähtämään. Kiedon käteni tuon ihanan brunen ympärille ja pudotan pienen pusun tämän hiusten sekaan. Täydellistä.

-------------------------------------------------------------
Sanoja: 625
:(