39. Silta

312 22 6
                                    

Viimeinen ilta Italiassa:

Olli

Ajateltiin lähteä Emilyn kans vielä pienelle kävelylle. Ekana päivänä käveltiin jonku sillan ohi ja päätin, että tuon Emilyn tänne vielä tän loman aikana. Vaikka jätkien kans on aina hauskaa ja on ihana huomata, miten Emily on sopeutunut porukkaan, haluan silti myös kahdenkeskistä aikaa tämän kanssa.

Kävellään hetken aikaa ympäriinsä käsi kädessä, ennen kuin saavumme sillalle, josta kerroin. Sillan alapuolella virtaa joki. Taivas punertaa kauniisti auringonlaskun ansiosta. Yhtäkkiä Emily päättää pysähtyä ja jää ihailemaan maisemaa. Tässä olisi täydellinen hetki sanoa ne kolme sanaa. Se saattaisi kuitenkin olla vielä liian aikaista. Ehkä.

Emily

Ihailen auringonlaskun lisäksi Ollin täydellistä sivuprofiilia. En ymmärrä, miten hän voi näyttää joka kulmasta niin täydelliseltä. Siirryn vähän lähemmäs tätä ja halaan hänen käsivarttaan. Ollin lähellä on turvallinen olo.

Muistelen hetkeä rannalla, jossa suutelimme ensimmäisen kerran. Myös silloin oli kaunis auringonlasku. "Nää auringonlaskut on selkeesti joku meiän juttu", totean hymyillen. "Niin taitaa olla", Olli vastaa. Nostan katseeni tuon silmiin. Lumoudun aina ihan totaalisesti Ollin silmistä. Ne on niin kirkkaat ja ihanan väriset. Kerrassaan täydelliset. Katsekontakti kuitenkin katkeaa, kun Olli vetää minut suudelmaan. Täydelliseen suudelmaan. Nostan käteni tämän niskan taakse syventääkseni sitä. Tällä hetkellä en voi edes kuvitella mitään täydellisempää.

Vähitellen suudelmista kehkeytyy intohimoisia ja kiihkeitä. Samalla hetkellä keksin täydellisen päätöksen tälle lomalle. Erkanen Ollin huulista hieman vastahakoisesti, mutta haluan nähdä tämän kasvot. Siirrän käteni tämän harteille ja jään jälleen ihailemaan tuon komean basistin silmiä. Olli nostaa toisen kätensä varovasti poskelleni. Hän näyttää hieman jännittyneeltä. "Emily, mä- tai ei sittekään mitään", tämä aloittaa. "Eiku sano vaan", rohkaisen. Olli vetää syvään henkeä. Tällä selvästi on jotain kerrottavaa.

"Mä rakastan sua", Olli sanoo. Kasvoilleni nousee leveä hymy. En saa sanoja suusta. Oon ihan häkeltynyt. Silleen hyvällä tavalla tietenkin. Olli näyttää yhä jännittyneeltä. Tämä on laskemassa kättään poskeltani, mutta nostan omani sen päälle. Painan huuleni vasten hänen omiaan. Olli vastaa suudelmaan ensin vähän varovasti, mutta rohkaistuu kuitenkin pian. "Olli, niin mäki rakastan sua", lähes kuiskaan suudelman jälkeen. Nyt myös Olli alkaa hymyillä. Kasvojemme välissä on ehkä parikymmentä senttiä, ennen kuin Olli sulkee välimatkan suudelmalla.

-------------------------------------------------------------
Sanoja: 335
Asia joka kaikkien pitäis jo tietää: Olli on ihana🖤

Hope we'll meet again / Olli Matela /Where stories live. Discover now