Olli
Istun studion sohvalla ja saatan olla ihan vähän ajatuksissa. Muut jätkät säheltää jotain omiaan. Joel ja Joonas yllättäen painii, Aleksi säätää jotain koneella ja Niko hävis Tommin kans jonnekki. Oli aika hämmentävää nähä Emily niin monen vuoden jälkeen. Oon kyllä joskus ajautunut miettiin sitä iltaa ku nähtiin ekan kerran. Mulla kesti hetki tajuta se, et ei siinä ihan tavallisesta tilanteesta ollut kyse. En mä koskaan muitten fanien kohalla oo tuntenu mitään sellasta. Emily vaikuttaa tosi mukavalta. Monesti mietin varsinkin keikkojen jälkeen sitä, mitä ois tapahtunu, jos oltais nähty useemmin. Hetken aikaa sen tietyn illan jälkeen odotin aina keikkojen jälkeen, et näkisin Emilyn. Kerran näin sen yleisössä ja en voinut olla hymyilemättä. Ehkä mun vaan täytyy alkaa uskomaan siihen 'rakkautta ensisilmäyksellä' -juttuun. Siitä on melkeen seittemän vuotta, ku nähtiin ekan kerran. Siinä halatessa tuntu kyllä, et maa lähtee jalkojen alta. En saanut edes silmiä irti Emilystä... tämä oli jo silloin niin kaunis. Nykyään ehkä jopa vieläkin kauniimpi.
"Mitä mietit?" Joonaksen ääni havahduttaa minut takaisin kartalle. "Ööm.. en mitään", vastaan nopeasti. "Ei mee läpi. Kyllä mä sut tunnen", Joonas tokaisee. En sano mitään. "Onks kaikki hyvin?" tilaan astellut Niko kysyy. "Olli oli ihan ajatuksissaan, eikä suostu kertoon mitä mietti", Joonas selittää. "Jos sillä on salaisuus", Niko naurahtaa. Kiva seurata keskustelua vierestä kuin minua ei olisikaan. "Kerro mulle, lupaan olla hiljaa", Joonas yrittää. "Mitä mä kerron, jos ei oo mitään kerrottavaa?" kysyn. "Huomaan, et mietit jotain enemmän ku yleensä", tämä vastaa. Alan jo turhautua tähän kuulusteluun. "Ei oo mitään", tokaisen jo vähän turhautuneena. "Kerrot sit joskus, jos jotain kerrottavaa on", Niko järkeilee. Joonaskin antaa viimein periksi.
--
"Huomena oot sit ajoissa", Joonas huikkaa, kun olen lähdössä kotiin. "Joo joo. Tänäänki oisin ollu ajoissa, mutta... eiku ei mitään, nähään", vastaan ja poistun vähin äänin paikalta. Kuulen Joonaksen juoksevan perääni, mutta itse kipitän mahdollisimman nopeasti portaita alas ja pakoon. Nyt haluan vain olla hetken rauhassa ja miettiä asioita.
Illalla:
Makoilen tyytyväisenä sängyllä ja nautin tästä ympärillä vallitsevasta hiljaisuudesta. Toisinaan on kiva olla ihan yksin. Koko päivän oon ollut jotenkin ihan ajatuksissa. Johtuu varmasti Emilystä, ku ootan et se laittais jotain viestiä. Vieläköhän muut jätkät muistaa sen. Tosin eihän ne tiiä edes sen nimeä. Yhtäkkiä kuulen, kun puhelimeeni kilahtaa viesti.
Tuntematon numero: Moi, Emily tässä. Mitä suunnitelmia sulla ois huomiselle? :)
Se ihan oikeesti haluu nähä vielä uudestaan. Tunnen jännityksen valtaavan kehoni. Vaikka mulla ois jotain menoa huomenna, peruisin sen, koska haluun nähä Emilyn ja jutella. Toivon, et tutustuttais paremmin. Edelleen se tämänpäiväinen oli jotain erilaista ja tuntu vähä samalta, mitä sillon viimeks, ku nähtiin. Siinä ihmisessä on jotain erityistä. Hetkinen... ehkä mun pitäis vastata sille jotain... tyhmät aivot.
--
Sovittiin just tapaaminen huomiselle. Nähään iltapäivällä tässä lähellä olevassa puistossa, ku selvis, et asutaan melko lähekkäin. En valita. Haaveilen jo salaa, et tästä tulis jotain ystävyyttä enemmän. Ainaki niitten vanhojen tapahtumien perusteella voisin kuvitella, et se ois mahollista. Nyt kuitenki pitäis selviytyä huominen päivä studiolla ja ainakin yrittää käyttäytyä normaalisti. Tai ehkä mun pitäis vaan kertoo niille, ku kyllähän Nikon ja Joonaksen pitäis ainaki muistaa kenestä on kyse.
-------------------------------------------------------------
Sanoja: 500
🖤
YOU ARE READING
Hope we'll meet again / Olli Matela /
FanfictionMinkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Pitääkö tämä sanonta paikkansa? Mitä tapahtuu, kun useamman vuoden takaa tuttu henkilö kävelee kadulla vastaan? Onko elämä helppoa vai onko polku pitkä ja kivinen? Emily on juuri muuttanut kaupunkiin, jost...
