Emily
Säpsähdän hereille. Valtava ahdistuksen ja paniikin tunne valtaa mut välittömästi. Halaan peittoa ja purskahdan itkuun. Nyt tarvitsen Ollin välittömästi.
Olli
Astun väsyneenä ulos hissistä raahaten painavaa laukkua mukanani. Kaivan laukun sivutaskusta avaimet ja avaan kämppäni oven. Emily säntää salamana syliini. Huomaan hänen olevan aivan hädissään. "Rakas, mikä on hätänä?" kysyn. Hän ei saa vastattua itkunsa seasta mitään. Kannan hädissään itkevän Emilyn olohuoneeseen ja istahdan sohvalle tämä sylissäni. "Ethän jätä mua?" Emily kuiskaa varovasti kaulaani vasten. "Mitä? En tietenkään", vastaan hämilläni ja yritän parhaani mukaan rauhoitella Emilyä. "Miten sä rakas sellasta mietit, et jättäisin sut?" kysyn ihmeissäni. "Taisin nähä pahaa unta", hän niiskuttaa. "Voi rakas, ei oo mitään hätää. Oon tässä", sanon ja halaan häntä yhä tiukemmin.
Time skip 25min
Emily onnistui rauhoittumaan viimein ja nyt makoilemme sylikkäin sohvalla. Sattuu edes ajatella, että menettäisin Emilyn. En ikimaailmassa haluaisi, että erotaan. Tuntuu kuin meidät ois luotu toisillemme.
"Miten keikat meni?" Emily kysyy pitkään kestäneen hiljaisuuden jälkeen. "Tosi hyvin. Mitä nyt Joonas onnistu tekeen jonku katoamistempun viis minuuttia ennen keikkaa", naurahdan. "Kuulostaa ihan Joonakselta", Emily naurahtaa myös. "Se meni hakeen jotain bussista ja unohti sit ilmeisesti kattoo kelloo. Niko sit lähti ettiin sitä ja löysi sen ottamasta jotain peiliselfieitä tyytyväisenä ja täysin tietämättömänä siitä, et meiän piti olla lavalla minuutin päästä", selitän. Emily nauraa söpösti. "Vain Joonas Porko jutut", hän toteaa söpön naurunsa keskeltä.
Time skip 10min
"Olli?" Emily kuiskaa. "Niin?" "Voitaisko nukkua tässä? Haluun olla ihan sun lähellä", tämä kysyy suloinen ilme kasvoillaan. "Totta kai", vastaan hymyillen ja suukotan hänen otsaansa. Emily painaa päänsä rintaani vasten hetkeksi, kunnes pomppaa jälleen ylös. Hän nostaa lattialle pudonneen peittoni ja asettelee sen yllemme. "Nyt on hyvä", hän toteaa ja asettuu jälleen makaamaan päälleni. "Unohtuko jotain?" kysyn. "Pusu!" hän huudahtaa hiljaa ja painaa huulensa varovasti omilleni. "Nyt voi nukkua. Hyvää yötä rakas", hän toteaa ja pussaa mua vielä kerran, jonka jälkeen laskee päänsä jälleen mun rintakehälle. "Öitä rakas", vastaan ja suljen myös itse silmäni.
-------------------------------------------------------------
Sanoja: 319
🐧🤍
YOU ARE READING
Hope we'll meet again / Olli Matela /
FanfictionMinkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Pitääkö tämä sanonta paikkansa? Mitä tapahtuu, kun useamman vuoden takaa tuttu henkilö kävelee kadulla vastaan? Onko elämä helppoa vai onko polku pitkä ja kivinen? Emily on juuri muuttanut kaupunkiin, jost...
