Hope we'll meet again / Olli Matela /

45. Videopuhelu

Illalla:

Olli

"Mulla on kauhee ikävä sua", valitan ja katson Emilyn kauniita kasvoja puhelimeni ruudulta. "Nii mullakin sua. Onneks nähään jo ylihuomena", Emily vastaa. Hän hymyilee suloisesti, vaikka tunnelma on vähän haikea. "En mä osaa nukkua ilman sua", totean. "Unikaveria on kyllä ik-. Ootas hetki", Emily sanoo, mutta keskeyttää juttunsa yhtäkkiä. Tämä nousee sängyltä ja katoaa mun näkökentästä. Hei! Ei tää oo reilua. Et sä rakas noin voi vaan kadota multa sanomatta mitään. Mulla on ihan tarpeeks ikävä jo nyt.

Pian kuulen hiljaista puhetta. Yhtäkkiä Emily ilmestyy taas kameran eteen ja hänen vieressä on joku tämän kaksoisolento. Ehkä? "Tää on mun sisko Amanda. Ja no Amanda, niinku varmaan tiiät niin siinä on Olli", Emily esittelee meidät toisilleen. "Moi, kiva tutustuu", tervehdin iloisesti. "Heiii. Emily on puhunu susta paljon ja varsinki sillon sata vuotta sitte se ei muusta puhunutkaan", Amanda selostaa energisesti. Emily katsoo siskoaan lievästi sanottuna järkyttyneenä. Emily ois tällä hetkellä varmaan valmis listimään Amandan, jos mä en ois tässä.

Emily

Tällä hetkellä voisin vajota maan alle. Toisaalta Olli kyllä tietää monia asioita vuosien takaa, mutta se, etten puhunut silloin muusta kuin hänestä, ois kyllä voinut jäädä kertomatta. Vilkaisen siskoani murhaavasti. Nostan hieman vaivaantuneen katseen takaisin puhelimen ruudulle ja näen suloisesti hymyilevän Ollin.

Annoin Amandalle vielä hetken aikaa kertoa kaikkia kamaluuksia minusta Ollille. Nämä kaksi vaikuttaa tulevan hyvin juttuun. "Sit ku se oli tiputtanu sen alas, nii se päätti ka-", Amanda selittää. "Noniin, eiköhän tää juttutuokio ollu tässä. Heihei", keskeytän siskoni ja hätistelen tämän ulos huoneesta. "Olli, pidä huoli Emilystä, etkä sit satuta sitä. Se rakastaa sua", Amanda huikkaa vielä ovelta. Katson Ollia pahoittelevasti. "Sori tosta", huokaisen. "Ei se haittaa. Sen muuten huomaa, et ootte siskoja", Olli naurahtaa. "Monet sanoo, että näytetään samalta", totea. "Niin näytätte, mut sä oot kyllä iiiihan vähä kauniimpi ja söpömpi jaaaa joo...", Olli selittää. "Äää, oot ihana", sanon hymyillen.

Timeskip 25min

Juteltiin Ollin kans vielä hetki kaikesta mahollisesta maan ja taivaan välillä. Nyt Olli kuitenki näyttää nukahtavan ihan just. "Pitäiskö sun alkaa nukkumaan ennen ku nukahat kesken lauseen", naurahdan. "Unikaveri puuttuu", basisti vastaa koiranpentuilme kasvoillaan. "Kyllä sä pärjäät vielä kaks yötä. Tuun jo ylihuomena takas." "Eikö sulla oo muka yhtään ikävä?" Olli kysyy ja esittää loukkaantunutta. "On tietenki. Niin ikävä, et tuun kohta hulluksi", vastaan. "Tuutko sit suoraan tänne yöksi ku palaat?" tämä maailman suloisin basisti kysyy. "Voin tulla. Haen sit vaan kotoa puhtaita vaatteita", vastaan. Nyt haluaisin olla ihan Ollin lähellä ja silittää tämän pörröisiä hiuksia. "Okei", tämä vastaa söpösti ja haukottelee sen jälkeen. Haukottelen myös itse. "Mennään molemmat nukkuun ennen ku toinen sammuu", naurahdan väsyneenä. "Joo. Soitellaan huomena. Hyvää yötä, rakastan sua", Olli sanoo. "Joo, soitellaan. Hyvää yötä. Mäki rakastan sua", vastaan hymyillen. "Heippa", sanon vielä. "Heippa rakas", Olli vastaa äärimmäisen söpösti ja lopettaa sitten puhelun. Jään tuijottamaan puhelinta hymyillen. Miten Olli on niin ihana? Rakastan sitä miestä niiiiin paljon.

Lasken puhelimen yöpöydälle ja kurotan repustani vielä hupparin. Siis hupparin, jonka va- tai siis lainasin Ollilta. Ajattelin, että ehkä Ollin hupparin kanssa saisin nukuttua paremmin, sillä se tuoksuu Ollilta ja hänen lähellään on niin rauhallinen ja turvallinen olo. Käperryn peiton alle ja hautaan kasvoni huppariin. Voisin kuvitella olevani Ollin kainalossa.

-------------------------------------------------------------
Sanoja: 517
Mulla on korona, enkä päässy mun ajotunnille, joten oon käyttäny mun ajan "hyödyksi" ja kattonu kokonaisen kauden temppareita parissa päivässä🥲