Hope we'll meet again / Olli Matela /

56. Ajatuksissa

Olli

"Vauhtia nyt! Meiän pitää ihan just mennä!" Joonas hoputtaa vessan ovella. Yritän parhaani mukaan saada itseni edustuskuntoon alle viidessä minuutissa. Se tosin osoittautuu lähes mahdottomaksi. "Olli! Minuutti aikaa!" hattarapää ilmoittaa. "Joo joo. Yritä sä nyt pysyä housuissas", tuhahdan ja sohaisen hiusharjalla itseäni melkein silmään.

"Olli nyt pitää mennä!" vessan ohi kiitävä Aleksi ilmoittaa. Luovutan laittautumisen suhteen ja napitan kauluspaitani jättäen kaksi ylimmäistä nappia auki, kuten aina. Yleensä soitan Emilylle vielä keikan jälkeen, mut tänään en voi. Emilyllä on huomenna jokin työprojekti, joten tämä meni jo nukkumaan. Kello on jo melkein kaksitoista. Yleensä meillä on keikat vähän aikasemmin, mut tää oli poikkeus, joka oletettavasti johtui juhannuksesta. Harmi, et Emily ei päässyt vielä juhannuksen keikoille mukaan niin kuin ensin suunniteltiin, mut yhen projektin aikataulut muuttui vähän. Kuitenkin jo ens viikosta eteenpäin Emily pääsee kaikille loppukesän keikoille mukaan.

"Olli Elias Matela! Maa kutsuu", Joonas karjaisee ja huitoo kättään kasvojeni edessä. "Mitä?" kysyn hämilläni. "Onhan sulla kaikki valmiina?" tämä varmistaa. Tarkistan vielä kaiken nopeasti ja nyökkään sen jälkeen myöntävästi. Meiän pitää olla lavalla kahdeltatoista. Yleensä varataan vähintään vartti kaiken tarkistamiseen ja viimeistelyyn ennen lavalle nousua, vaikka soundcheckissä laitetaan kaikki valmiiksi. Varsinkin tän porukan kans kannattaa pelata varman päälle nimittäin koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu.

Time skip 2h

Viileä vesi valuu kehoani pitkin. Vaikka rakastan lavalla olemista yli kaiken, toisinaan on kiva vetää myös hieman lyhyempiä keikkoja. Tänään oltiin lavalla vaan 45 minuuttia ja olen aivan poikki. Myös kamojen kerääminen keikan jälkeen on toisinaan hyvin uuvuttavaa, vaikka sen luulisi menevän jo rutiinilla. Palkitsevinta tässä työssä on positiivinen palaute, jota fanit innokkaasti lähettävät meille päivittäin. Jos ei oltais lukion jälkeen jatkettu tätä bänditouhua, tuskin olisin tavannut Emilyä enää. En osaa mitenkään kuvitella elämääni ilman häntä. Se ensitapaaminen oli niin lumoava, että mietin sitä välillä vieläkin. Miettiessäni sitä on ihanaa olla Emilyn lähellä. Nyt kärsin yksin hotellin suihkussa lähes sietämättömästä koti-ikävästä. Tarkemmin ajateltuna Emily-ikävästä.

Yhtäkkiä Joonas riuhtaisee kylppärin oven auki ja on lähellä, ettenkö saisi sydänkohtausta säikähdyksestä. "Joonas, mitä vittua?!" älähdän. "No piti tulla kattoon ootko elossa", tuo ilkikurisesti hymyilevä hattarapää toteaa. "Miks en ois?" ihmettelen. "Oot ollu sielä kohta puol tuntia", hän toteaa. "Mitä sitte? Eikö täälä saa peseytyä rauhassa?" "Saa toki", Joonas sanoo ja katoaa ovelta. "Et sitte yhtään isommalle tota ovea voinu jättää?" huudan tämän perään. Hän tosiaan ystävällisesti jätti oven täysin selälleen. Mahtavaa, jos joku muu jätkistä päättäis nyt rynniä tänne. "Aaaa hups...", kuuluu hieman huvittunut naurahdus.

Kiedon pyyhkeen lantioni ympärille ja astelen laukkuni luo. Joonas makoilee sängyllään ja selaa puhelintaan. Jouduttiin tekemään pieniä muutoksia perinteiseen hotellihuonejakoon, koska Nikolla ja Joelilla alkaa aamulla haastattelu aivan liian aikaisin. Kerrankin meillä muilla on aikaa nukkua vähän pidempään eli se tilaisuus myös hyödynnetään.

Pengon hieman turhautuneena puhtaita vaatteita laukkuni pohjalta. "Onko sulla kaikki hyvin?" Joonas kysyy varovasti. "Mmm", mumisen vastaukseksi. "Oot ollu koko päivän ihan ajatuksissas ja pihalla kaikesta. Ootko varma et kaikki on hyvin?" tämä jatkaa. "Joo. Tai ei. Mulla on...", aloitan. "Sulla on ikävä Emilyä ja sua harmittaa ku se ei päässy mukaan", Joonas täydentää lauseen puolestani. Nyökkään apeana. "Tehän näätte jo käytännössä huomena, koska ollaan jo lauantain puolella", Joonas toteaa. "Nii, totta", vastaan ja huokaisen. "Ja Olli kato ku me eletään ihan sivistynyttä aikaa ja meillä on tällaset", hattarapää naurahtaa ja heiluttaa puhelinta kädessään. Naurahdan vähän. Tiiän et Joonas yrittää vaan piristää mua, vaikka se nyt ei ehkä onnistu. Ainakaan kovin helposti.

Puen vaatteet ylleni ja heitän pyyhkeen hotellihuoneessa olevan nojatuolin päälle. Hyppään sängylle -joka on yllätys yllätys parisänky, koska joku sotki asiat huonevarausten kanssa- ja hyvä, ettei ystävämme Porko putoa lattialle. Naurahdan tämän säpsähdykselle ja pujahdan peittoni alle sulkien silmäni. Huomaan Joonaksen nousevan sängyltä ja menevän suihkuun. Itse alan vaipua unien maailmaan.

-------------------------------------------------------------
Sanoja: 604
Pitkästä aikaa uutta lukua🤠
Lisää on tulossa👀

Toivottavasti vielä joku muistaa tän kirjan olemassaolon🥲