Hope we'll meet again / Olli Matela /

62. Pelastava nallekarhu

Olli

Yritän soittaa Tommille, mutta yllättäen Joonas vastaa tämän puhelimeen.

Puhelu

Joonas: Mitäs Olluska?

Minä: Ei mitään hyvää. Mulla on asiaa Tommille.

Joonas: Okei?

Tommi: Moi?

Minä: Viimenki. Ootko missä päin?

Tommi: Studiolla. Kui?

Minä: Voisitko mitenkään hakee Emilyn kaupasta ja tuoda sen takas mun kämpille?

Tommi: Miks ihmeessä? Sullahan on kauppa ihan nurkan takana.

Minä: Nii on, mut pari tyttöä seuraa sitä ja on mahollista, et ne seurais myös tänne asti.

Tommi: Ei oo todellista. Totta kai mä lähen hakeen sen.

Minä: Kiitos Tommi oikeesti. Pelastit just mut nälkäkuolemalta.

Tommi: Eipä mitään. Ilmota Emilylle, et mulla menee pari minuuttia.

Minä: Jees.

Laitan Emilylle viestin, että Tommi tulee pelastamaan tämän. Onkohan joku nähny mut ja Emilyn jossain yhessä niin, et tunnistaa Emilyn myös yksin? Toivottavasti ei. Siitä nimittäin voi seurata ongelmia, jos tieto lähtee leviämään.

Emily

Kipitän ostosten kanssa ulos kaupasta niin nopeesti kuin pystyn ja yritän kiikaroida katseellani Tommin autoa. Olli kertoi paikan, mistä Tommi mut aikoo hakea. Vilkaisen nopeasti ja mahdollisimman huomaamattomasti taakseni. Kaksikko seuraa mua edelleen. Toisella oli puhelin kädessään ja näytti, että ne kuvais mua. Ahdistun koko ajan enemmän ja enemmän. Toivon vain pääseväni äkkiä takaisin Ollin luo sekä tämän syliin turvaan ja piiloon.

Pian huomaan tien toisella puolen tutun näköisen auton. Vilkaisen nopeasti rekisterikilven, josta tiedän varmaksi sen olevan Tommin auto. Kipitän äkkiä tien yli ja hyppään autoon. "Kiitos", sanon ääni hieman väristen. Tommi nyökkää. "Eipä mitää. Ehtikö ne kauan seurata?" hän kysyy. "Törmäsin niihin melkeen tossa kadun kulmassa ja sit ne lähti mun perään", selitän. Jälleen saan vastaukseksi nyökkäyksen. "Luulen, et toinen oli tuttu sieltä lentokentältä", totean. "Ei hitto. Yrittikö ne tulla jutteleen?" Tommi kysyy. "Ei. Mut ne tais kuvata mua", vastaan ahdistuneesti. "Älytöntä. Uskon kuitenki, et ne ei saanu sun kasvoja näkyviin", Tommi toteaa. "Toivotaan, et ei saanu."

Time skip 5min

"Oikeesti kiitos avusta", sanon Tommille, ennen kuin nousen autosta. "Eipä mitään. Tulkaa illalla käymään studiolla", tämä vastaa ja vilauttaa pienen nallekarhumaisen hymynsä. "Jos saan Ollin ylös sohvalta", naurahdan. Suljen auton oven ja vilkutan vielä nopeasti Tommille tämän vilkuttaessa takaisin.

Ikävältä tuntuva ahdistus vallitsee yhä mielessä, kun avaan avaimilla Ollin asunnon ovea. Tuo kyseinen mies ryntää heti eteiseen vastaan. Vedän oven perässäni kiinni ja purskahdan samalla sekunnilla itkuun. "Voi rakas...", Olli sanoo hiljaa ja tulee halaamaan mua. "Se tuntu niin ahistavalta", vaikerran. "Mä tiiän rakas, miltä susta tuntuu", Olli vastaa ja silittää rauhassa selkääni. Se tuntuu rauhoittavalta. "Onneks Tommi pysty hakeen sut", hän jatkaa. Nyökkään Ollin kaulaa vasten ja rutistan häntä tiukemmin. "Nyt oot turvassa. Eikä oo enää mitään hätää", tämä toteaa ja irrottautuu halista. Hän painaa pehmeät huulensa omilleni.

-------------------------------------------------------------
Sanoja: 427
🥰