Hope we'll meet again / Olli Matela /

16. Änäri

Olli

"Vähän sulla on siisti kämppä", Emily sanoo ja lähtee kiertelemään ympäriinsä. "Ihan tavallinen kai tää on", naurahdan. "Luulin jo hetken, et sulla ois sellanen sekasin oleva miesluola, ku asut yksin", Emily nauraa. "Onneks ei. Oon liian järjestelmällinen kestämään sellasta", naurahdan. "Oon ihan tosissani. Tää on oikeesti paljo hienompi ku mun kämppä", Emily sanoo ja katselee ympärilleen.

"Tilatattaisko jotain ruokaa?" ehdotan. "Käy. Mitä sä haluut?" Emily vastaa ja kysyy. "Sä saat kunnian päättää", naurahdan. "Mmm... no käykö sushi?" tämä vuorostaan ehdottaa. "Käy", vastaan ja tilaan ruoat. "Mitä me sit keksittäis?" kysyn ja istahdan sohvalle. "Sulla on pleikkari. Haluun haastaa sut änärissä", Emily vastaa päättäväisesti. "Hah. Luuletko pärjääväs mulle?" naurahdan. Vähän pitää aina härnätä. "Etkö uskalla ottaa haastetta vastaan?" Emily virnuilee. "Totta kai uskallan. Ajattelin vaan, et haluutko välttämättä hävitä?" "Älä edes kuvittele", tämä nauraa. "Pelataan sitte", myönnyn ja haen ohjaimet.

--

Ehkä ei ois kannattanut olla niin varma omasta voitosta. Hävisin pelin nimittäin 3-1. Emily osaa kyllä pelata. "Haluun uusintaottelun", vaadin. "Entä, jos en suostu?" "Pelkäätkö, et häviät?" "En tietenkään", Emily vastaa. "Pelataan sit", tämä myöntyy. Samassa ovikello soi. "Taidetaan syödä eka", totean ja suuntaan ovelle.

Emily

Olli tarjoutui herrasmiehenä maksamaan molempien ruoat. Jälleen yks ihana piirre Ollissa. Se on niin kohtelias ja huomaavainen aina. Syömisestä ei meinannut tulla mitään, sillä koko ajan piti väitellä äskeisestä änärimatsista. Oon pelannut nuorempana aika paljon, joten luotan siihen, et voitto ei ollut pelkkää tuuria. "Jatketaan", totean, kun olen saanut syötyä.

Kesken pelin Olli heittää mua tyynyllä ja yrittää peittää mun silmät. "Hei! Ei toi oo reilua!" huudahdan nauruni seasta, vaikka yritän esittää mököttävää. "Oot liian ylivoimanen. Vähän tasotusta", Olli toteaa. "Myönnät siis, että et pärjää mulle." "En myönnä mitään." "Juu juu." Ei Ollilla oo mitään mahdollisuuksia voittaa. Se on jälleen kerran häviöllä. Tosin nyt tilanne on vasta 2-1 ja toinen erä menossa. "Maistuisko viini?" Olli kysyy kesken pelin. "Toki. Mut vasta tän erän jälkeen", myönnyn. Ollin kans on mukava viettää aikaa. Paljon ennemmin oon rauhassa Ollin kans, mitä jossain baarissa vetämässä kännejä.

--

Toisen pelin jälkeen päätettiin pelata vielä yks peli. Tai siis mä suorastaan vaadin sitä, koska Olli voitti toisen pelin, enkä hyväksy tasapeliä kokonaispisteissä. Todellinen voittaja oli pakko ratkaista. Kolmannen pelin voitin itse. Ollin keskittyminen meni pääasiassa viiniin tällä kertaa. "Missä haluut nukkua?" Olli kysyy. "Sun vieressä. Tietenkin", vastaan. Lopun sanoin vähän hiljaisemmalla äänellä. "Kunhan et pahoinpitele mua hengiltä yön aikana", Olli nauraa. "Hei!" tokaisen ja katson tätä mököttäen. "Älä mökötä. Tulee paha mieli", Olli lässyttää. "Okei. En mökötä", vastaan. "Haluutko käydä suihkussa, et haenko sulle pyyhkeen?" Olli kysyy. "Joo, voisin mä käydä." Olli nyökkää ja suuntaa makuuhuoneeseen. Pian tämä tulee takaisin ja nakkaa pyyhkeen mulle. "Kiitos." Vastaukseksi saan vain suloisen hymyn.

Mun jälkeen vuorostaan Olli meni käymään suihkussa. Nyt mulla on tilaisuus käydä hupparivarkaissa. Suuntaan siis Olluskan vaatekaapille. Löydän kivan näköisen -yllättäen mustan- hupparin, jonka puen ylleni. Huppari on vähän liian iso, mutta silti mukava. Se myös tuoksuu Ollille, mikä saa oloni turvalliseksi. Kipitän viattomana takaisin olohuoneeseen odottelemaan Ollia. Ajateltiin kattoa joku kiva elokuva yhessä. Hetken kuluttua Olli astelee ulos kylppäristä pelkkä pyyhe lantiollaan. Yritän pitää katsettani kurissa, mutta se koituu yllättävän haastavaksi. "Näytät aika hyvältä", totean yrittäen kuulostaa mahdollisimman viattomalta. Olli hymyilee vähän ujosti. Söpö. "Et säkään- Hetkinen. Toi on kyllä mun huppari", tämä huomauttaa ja keskeyttää aloittamansa asian. "En myönnä, enkä kiellä", vastaan. "Senkin hupparivaras", Olli naurahtaa ja suuntaa sitten makkariin. Jään vain hymyilemään itsekseni sohvan nurkkaan.

"Mikä leffa katotaan?" Olli kysyy. "Päätä sä. Mut ei mitään pelottavaa", vastaan. Olli valitsee jonkun elokuvan ja laittaa sen pyörimään. "Vaikka sanoin sua hupparivarkaaksi, oot silti aika söpö sellanen", Olli toteaa. Vilkaisen Ollia, mutta käännän katseeni aika nopeasti poispäin hänestä, kun tunnen punastuvani. "Sitä paitsi toi sopii sulle paljo paremmin ku mulle", tämä hymyilee. Naurahdan vähän vastauseksi ja jatkan elokuvaan keskittymistä.

Elokuva on ehkä noin puolessa välissä. En ole oikein jaksanut keskittyä. Ajatukset on harhaillut aika paljon. Lähinnä Ollissa. Ja siinä, et mitä meiän välillä on. Toivon, et se selviää myöhemmin. Nyt kuitenkin alkaa olla väsy, enkä jaksa enää ajatella. Hivuttaudun varovasti lähemmäs Ollia ja käperryn tämän kainaloon. "Onko kylmä?" Olli kysyy ja kietoo kätensä ympärilleni. "Ei. Tässä on vaan hyvää ja turvallinen olo", vastaan. Kuulen Ollin hymähtävän hiljaa. Tämä kuulosti sellaiselta iloiselta hymähdykseltä. Totta se kuitenkin on, et Ollin lähellä on turvallinen ja hyvä olla.

-------------------------------------------------------------
Sanoja: 705
🖤