Emily
Astun ulos junasta Helsingin rautatieasemalla. Tähyilen katseella Ollia. Tämä kertoi pukukoodinsa sen takia, että mun ois helpompi tunnistaa se. Julkisuuden huonoja puolia, et pitää varautua vähän. Pian kuitenkin näen huppupäisen Olluskan vähän matkan päässä. Tällä on myös aurinkolasit, jotka tunnistaisin unissanikin. Nopeutan askeliani ja hymy hiipii väistämättä kasvoilleni. Olli nostaa katseensa muhun päin, jolloin suorastaan juoksen tämän lämpimään ja kaivattuun haliin. "Hei rakas", kuiskaan. "Mulla oli niin ikävä sua", jatkan. "Niin mullaki sua. Onneksi oot taas siinä", Olli vastaa.
"Otitko sun kitaran mukaan?" Olli kysyy ja osoittaa kitaran mallista laukkua. "Joo. Nyt on tekemistä myös yksinäisille koti-illoille", naurahdan. "Pidän huolen, et sulla ei oo yksinäistä", Olli hymyilee. Tuijotan häntä hymyillen. Oli ihan kamala ikävä.
Olli
Käytiin viemässä Emilyn ylimääräiset tavarat sen luo ja nyt tallustellaan mun luo. Herrasmiehenä tietenkin tarjouduin kantamaan tämän reppua. Pidän Emilyä tiukasti kädestä. Haluaisin näyttää koko maailmalle, että rakastan Emilyä. En kuitenkaan tee sitä, sillä yritetään välttää kaikki turha huomio ja julkisuus. Päätin jo bändiä perustaessa, että pidän yksityiselämäni täysin erillään julkisuudesta.
"Kierrettäiskö tuolta rannan kautta?" ehdotan. "Joo, kierretään vaan", Emily vastaa. Kevätillat on kauniita ja mukavan rauhallisia. Silloin on kiva olla pihalla ja kiertää ihan vapaaehtoisesti pidempiä reittejä. Erityisesti auringonlaskun aikaan on kaunista ja jotenkin romanttista. Auringonlaskut on myös mulle ja Emilylle erityisiä, sillä meidän yhteinen matka parina sai virallisesti alkunsa auringonlaskun aikaan juurikin tällä rannalla.
--
"Oho. Sä oot siivonnu", Emily toteaa ja kiertelee ympäri kämppääni. Lasken tämän repun selästäni ja astelen myös peremmälle. "Oli niin tylsää, et en keksiny muuta tekemistä päivällä. Ja ajattelin myös, et kivempi sunki tulla takas, ku täälä on siistiä", vastaan. "Oot ihana", tämä vastaa ja nostaa kätensä hartioilleni. "Sä oot ihanampi", sanon hymyillen. Emily naurahtaa söpösti ja yhdistää sitten huulemme. En osaa edes sanoin kuvailla, kuinka ikävä tätä ehti jo olemaan.
"Kävin myös eilen kaupassa ja ostin sun lempi herkkuja", kerron. "No sähän oot aika kiva", Emily vastaa ja pussaa nenänpäätäni. "Mä tiiän", vastaan ylpeänä. "Aattelin, et ois kiva ottaa tää ilta vaan rennosti ja kattoo vaikka joku leffa", sanon. Jään odottamaan Emilyn reaktiota kysyvä katse kasvoilla. En saa vastaukseksi muuta kuin toisen pusun nenänpäähäni ja samassa Emily kipittää makuuhuoneeseen. Mitä ihmettä se nyt keksi? Hetken kuluttua tuo suloinen brune kipittää takaisin olohuoneeseen mun puhtaan peiton kans ja asettuu sohvalle. Hän taputtaa tyhjää tilaa vieressään ja hymyilee äärimmäisen söpösti. Emily on ihana. Varsinkin silloin, kun hän on täynnä energiaa ja sinkoilee paikasta toiseen.
-------------------------------------------------------------
Sanoja: 396
En oo varmaan hetkeen ollu näin ilonen ja täynnä energiaa mitä tänään ku sekosin ihan kunnolla🤠
Ootan jo et pääsisin julkaseen seuraavan luvun tähän koska siitä tuli jollain tapaa erityinen luku🖤
ČTEŠ
Hope we'll meet again / Olli Matela /
FanfikceMinkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Pitääkö tämä sanonta paikkansa? Mitä tapahtuu, kun useamman vuoden takaa tuttu henkilö kävelee kadulla vastaan? Onko elämä helppoa vai onko polku pitkä ja kivinen? Emily on juuri muuttanut kaupunkiin, jost...
