Emily
Havahdun kirkkaaseen auringonvaloon, joka kurkkii verhojen takaa. Olli tuhisee söpösti vieressäni. Yritän löytää puhelimen käsiini, mutta se ei ole yöpöydällä. Avaan silmäni vastahakoisesti ja suuntaan katseen lattialle. Puhelimeni lisäksi lattialta löytyy molempien eilisiltainen vaatetus. Kurotan puhelimen käteeni katsoakseni kelloa. "Ei helvetti! Olli herää", sanon hätääntyneenä ja pomppaan sängystä ylös. "Mmm, kohta", Olli mutisee ja korjaa asentoaan. "Ollaan myöhässä", ilmoitan. Alan pukemaan vaatteita niin nopeasti kuin se eilisen jälkeen nyt vain on mahdollista. "Paljo kello?" Olli kysyy. "Kohta yks", vastaan. "Monelta mei-", tämä aloittaa, mutta ovelta kuuluva koputus keskeyttää hänet. Kuulostaa pahasti siltä, että joku yrittää tulla tuosta ovesta läpi.
Kipitän vaivalloisesti ovelle ja avaan sen. Samalla sekunnilla Niko ja Aleksi ryntää peremmälle ja alkaa hoputtamaan meitä. "Ollaan yritetty soittaa varmaan sata kertaa", Aleksi aloittaa. "Epäiltiin jo hetken, että ootteko enää edes elossa", Niko jatkaa. "Miks ei oltais?" ihmettelen. "Ööm... ei mennä nyt siihen." "Juu, mäki kuulin jo tarpeeks", Aleksi naurahtaa vähän järkyttyneenä. "Ai säkö kävit koputtaan?" kysyn pörröpäältä. "Valitettavasti. Mut yrittäkää nyt selviytyä täältä." "Kymmenen minuuttia aikaa", Niko ilmoittaa. Nyökkään, jonka jälkeen kaksikko päättää lähteä. Ilmeisesti luottaa siihen, että ollaan ajoissa. Kyllä mä kerkeen, mutta Ollista en ois niinkään varma. Tämä nimittäin nukahti uudelleen. Ehkä annan hänen nukkua vielä hetken.
Timeskip 8 min
"Olluskaa, nyt pitää herätä", kuiskaan ja silitän tämän poskea. Vastaukseksi saan vain epämääräistä muminaa. "Pakkasin myös kaikki sun kamat valmiiks. Meillä on kaks minuuttia aikaa olla alhaalla", kerron. "Mm. Jätitkö mulle puhtaat sukat?" Olli varmistaa. "Totta kai."
Olli
Emily istuu sängyn reunalla ja odottaa, että olisin valmis lähtöön. Tarkistan vielä, että kaikki on mukana, vaikka luotan kyllä Emilyyn joka asiassa. Hän nousee ylös ja kävelee vähän vaivalloisesti. Hymyilen ilkikurisesti tuon brunen suuntaan. "Älä yhtään virnuile siinä", Emily tokaisee ja yrittää pitää pokkansa. Otan muutaman askeleen lähemmäs tuota ja vedän hänet sivuttaishalaukseen. "Voi sua. Oliko liian rajua?" kysyn. Yritän kuulostaa siltä, että olen vakavissani. "En valita", Emily vastaa ja kiertää kätensä ympärilleni. Katson tuon kirkkaan sinisiä silmiä. Emily on kaikin puolin täydellinen. Hän nostaa toisen kätensä poskelleni, jolloin päätän yhdistää huulemme.
-------------------------------------------------------------
Sanoja: 334
Mun tavotteena on aina julkasta ennen ku vuorokausi vaihtuu mut en onnistu koskaan😭😂
YOU ARE READING
Hope we'll meet again / Olli Matela /
FanfictionMinkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Pitääkö tämä sanonta paikkansa? Mitä tapahtuu, kun useamman vuoden takaa tuttu henkilö kävelee kadulla vastaan? Onko elämä helppoa vai onko polku pitkä ja kivinen? Emily on juuri muuttanut kaupunkiin, jost...