Hope we'll meet again / Olli Matela /

49. Perfect

Emily

"Vauhtia nyt", hoputan Ollia, joka meni hakemaan keittiöstä leffaeväitä. Leffan kattominen on kyllä asia, mitä ei voi tehdä ilman kunnon leffaherkkuja. "Joo, ihan hetki", Olli vastaa. Nousen ylös ja käyn makuuhuoneessa vaihtamassa vähän kevyemmät vaatteet päälle. Tietenkään en luovu Ollin hupparista. Vähän houkuttelis kyllä napata sen kaapista pari hupparia ja piilottaa ne mun reppuun. Huomaan Ollin sängyllä tutun näköisen hupparin. Toihan on mun huppari. Ollilla tais olla sama ajatus kuin mulla ennen mun reissua.

Kipitän takaisin olohuoneeseen, jossa Olli jo istuu. "Helpottiko tää ikävää?" kysyn ja näytän Ollille hupparia, jonka löysin. Hän punastuu vähän ja yrittää piiloutua peiton alle nauruaan pidätellen. "Vastaa nyt", tokaisen huvittuneena. "Kyllä siitä vähä oli apua", Olli vastaa. "Mites itellä? Ei taida olla oma huppari päällä", tämä naurahtaa. Esitän, etten kuullut kysymystä ja kaivaudun Ollin viereen peiton alle. "Sä oot paljo kivempi unikaveri, mitä tää huppari", myönnän ja kierrän käteni tämän ympärille. "Samat sanat."

Yhtäkkiä huomaan olohuoneen nurkassa kitaran. "Mistä sä ton oot hankkinu?" kysyn. "Löysin tänään ku siivosin." "Voitko soittaa jotain? Katotaan sit se leffa", pyydän. "No okei", Olli suostuu. Kurotan sohvalta kitaran ja annan sen tälle. "Voisit esitellä myös sun laulutaitoja", totean. "En mä osaa laulaa", Olli yrittää. "Älä yritä. Tiiän, että osaat. Niko kerto vähä juttua, et oot bändin paras laulamaan", sanon. Olli näyttää hetken mietteliäältä. "Kyllä sä joskus saat kuulla, ku laulan mut se ei oo nyt", tämä sanoo ja pudottaa pusun otsalleni. Hymyilen.

Olli alkaa soittaa kappaletta, jota en heti tunnista. Istun vähän matkan päässä Ollista, vaikka haluaisin vain roikkua tämän kaulassa. Hän on ihan käsittämättömän taitava soittamaan kitaraa. Sori vaan Joonas. Yhtäkkiä Olli nostaa katseensa minuun ja lopettaa soittamisen hetkeksi. Hän hymyilee. Sitten hän jatkaa taas soittamista ja tällä kertaa tunnistan kappaleen. Ed Sheeran -Perfect

Katson Ollia ja hänen virheetöntä sivuprofiilia. Hän näyttää uskomattoman hyvältä. Hän vilkaisee nopeasti minua ja vetää sitten syvään henkeä. Ihmettelen vähän, mitä hän aikoo, kunnes tajuan. Apua! Ei kai vaan? Mä en kestä! Tunnen, kuinka kyynelkanavani aktivoituvat välittömästi, kun Olli alkaa laulaa.

I found a love for me
Oh, darling, just dive right in and follow my lead
Well, I found a girl, beautiful and sweet
Oh, I never knew you were the someone waiting for me

'Cause we were just kids when we fell in love
Not knowing what it was
I will not give you up this time
But darling, just kiss me slow, your heart is all I own
And in your eyes, you're holding mine

Baby, I'm dancing in the dark with you between my arms
Barefoot on the grass, listening to our favourite song
When you said you looked a mess, I whispered underneath my breath
But you heard it, darling, you look perfect tonight

--

Kyyneleet virtaa pitkin poskiani. Kuuntelen Ollin laulua täysin lumoutuneena. Hän todellakin osaa laulaa paremmin kuin kukaan. En saa sanoja suustani, kun Olli lopettaa soittamisen. Hän kääntää katseensa minuun ja katson häntä itkuisilla silmilläni. Sisälläni on niin käsittämättömän paljon rakkautta tuota miestä kohtaan. Tämän johdosta kaikki tunteeni Ollia kohtaan vain voimistui. Olli on elämäni mies.

Hän nostaa varovasti kätensä poskilleni ja kuivaa niille valuneet kyyneleet. Myös Ollin poskia pitkin valuu muutamia kyyneliä. Kuivaan ne hellästi hupparini hihaan. Välillämme on katsekontakti, joka on täynnä rakkautta. Tiedän, mitä kumpikin haluaisi tällä hetkellä sanoa toiselle. Sen voi nähdä katseesta. Mä rakastan sua.

-------------------------------------------------------------
Sanoja: 544
Jotenki tästä luvusta tuli ihan lemppari ja jollain tapaa erityinen🥺🖤
Mut mulla alko tänään kesäloma nii katotaan kuinka paljo saan kirjotettua mun yksinäisinä kesäiltoina🙌🏼😂