Hope we'll meet again / Olli Matela /

70. Painajaisten yö

Kello 3.27

Olli

Itken. Herään omaan itkuuni. Oon aivan paniikissa ja tuntuu, ettei äskeinen ollut vain unta. Yritän hengittää syvään, mutta se tuntuu äärimmäisen vaikealta. Käteni tärisevät. Tunnen kyynelten valuvan poskiani pitkin. Vilkaisen Emilyä ja huomaan tämän nukkuvan yhä vieressäni. No niin Olli. Hengitä. Yritä rauhottua.

Emily

Havahdun Ollin noustessa istumaan. "Onko kaikki hyvin?" kysyn hämmentyneenä. "Aikalailla. Näin vaan ihan kauheeta unta", Olli vastaa. Hän kuulostaa vähän itkuiselta. Nousen tämän viereen istumaan ja kierrän käteni hänen ympärilleen.

"Haluisitko kertoo siitä?" kysyn varovasti. "Sä et halunnu mua", tämä vaikertaa. "Mitä sä tarkotat? Tapahtuko siinä jotain, miks en haluais sua?" "Kosin sua siinä unessa ja sä lähit vaan pois", hän vastaa. "Voi rakas. Voin luvata, et en ikinä tekis tolla tavalla oikeesti. Enkä mä voi kyllästyä suhun", kerron ja nostan katseeni Ollin silmiin. Silitän tämän poskea varovasti.

"Tuu tänne", sanon ja levitän käteni. Olli suorastaan kaatuu syliini ja käpertyy peiton kanssa ihan lähelle. "Rakastan sua", Olli kuiskaa varovasti. "Nii mäki rakastan sua", vastaan. "Yritetään nukkua. Aamulla on aikanen herätys", hän toteaa. "Joo. Öitä rakas", vastaan ja pudotan pusun tämän hiuksiin. "Öitä."

Silitän Ollin hiuksia niin kauan, että olen varma tämän nukahtamisesta. Olli raukka. Toivottavasti vastaavia painajaisia ei enää näy. Jos Olli jonain päivänä kosii mua, kyllä on ainoa vastaus, joka käy edes mielessä. Rakastan Ollia vähintäänkin maasta avaruuteen asti.

Aamulla:

Kello 7.00

*herätys*

Vittu. Väsyttää. Onko just nyt pakko herätä? On.

Huidon herätystä pois päältä ja yritän saada silmiä auki. Se tuottaa tuskaa, mutta onnistuu kuitenkin. Nyt pitäis vaan herättää vielä Olli. Se ei yleensä onnistu niin helposti ku vois kuvitella. Toisinaan kyllä toimii pelkkä puhallus kasvoille, joten kokeilen sitä. Puhallan varovasti Ollin kasvoille ja vastaukseksi saan nenän nyrpistyksiä.

"Höpö. Pitäis herätä", totean ja silitän varovasti tämän poskea. Vastaukseksi saan jotain muminaa muistuttavaa äännehdintää. "Kohta tulee kiire. Pitää nousta", sanon ja ponkaisen itseni ylös sängystä. Avaan pimennysverhon ja luulen tulevani sokeaksi. "Mmm, eikö vois nukkua vielä hetken?" Olli marisee. "Ei kerkee, jos et haluu, et Joonas tulee kantaan sut siitä autoon", totean ja naurahdan hieman mielikuvalle päässäni. "En ois elossa enää sen jälkeen. Eikö Tommi vois?" tämä vastaa. "Sun pitää soittaa ja kysyy", totean. "Nyt ei pysty."

Hipsin sängyn reunalle ja kyykistyn Ollin kasvojen tasolle. Annan tälle jo perinteeksi muodostuneen aamupusun. "Anna toinen", Olli käskyttää. Noudatan tämän käskyä ja annan toisen pusun. Sen jälkeen alan kiskoa peittoa häneltä. Vastauksena on epämääräistä mutinaa tai murinaa. Toisinaan tuntuu, et tarvisin jonku Olli-Suomi-Olli -sanakirjan selventämään tuon höpön äänimaailmaa.

-------------------------------------------------------------
Sanoja: 405
🫡