Olli
Tuon hienon maisemakierroksen jälkeen päätettiin hetkeksi tulla hotellille hengähtämään. Muilla oli suunnitelmissa kyllä lähteä vielä myöhemmin illalla tutustumaan paikalliseen baaritarjontaan, mutta me ajateltiin Emilyn kans ottaa vähä rauhallisemmin. Tälläkin hetkellä makoillaan ihan kaikessa hiljaisuudessa sängyllä. Emily on laskenut päänsä suloisesti rintakehälleni ja kirjaimellisesti makaa päälläni. Pyörittelen tämän pitkiä hiuksia sormieni ympärille.
Aleksi
Olli ja Emily halus hetken kahenkeskistä aikaa, joten päätettiin myös muut mennä hetkeksi omiin huoneisiin. Makoilen sängyllä kuulokkeet korvilla kuunnellen musiikkia. Yhtäkkiä kuitenkin Niko tökkää mua käsivarteen. Otan kuulokkeet pois ja osoitan tälle kuuntelevani.
"Ajateltiin kohta lähtee pienelle baarikierrokselle. Lähetkö sä?" Niko kysyy. "Lähteekö muut?" vastaan kysyen. "Olli ja Emily ei aio lähtee, mut kaikki muut." "Taian jättää välistä. Vähä väsyny olo", totean. Kieltämättä oon kyllä aika väsynyt tällä hetkellä. "Okei. Varo ettet saa traumoja, jos meet käymään niitten kahen huoneessa", Niko naurahtaa. "Ehkä mun itsesuojeluvaisto sanoo millon kannattaa pysyä kaukana", totean huvittuneena. "Ja kuulet sen myös varmasti ton seinän läpi...", Niko lisää. Valitettavaa, mutta totta.
Olli
"Katottaisko joku leffa?" Emily ehdottaa ja nousee istumaan nojaten sängynpäätyyn. "Joo kohta", vastaan ja varastan ponnarin tämän ranteesta. Pyörittelen ponnaria hetken käsissäni, kunnes alan tähtäämään sillä pöydällä olevaa tyhjää pulloa. Aikomuksena on tietenkin ampua se päin pulloa, mutta en ehdi, sillä Emily keskeyttää aikeeni. "Et hukkaa sitä", tämä toteaa. "Höh. Oisin vaan vähä leikkiny." "Anna se mulle niin kokeilen yhtä juttua", Emily sanoo vähän salaperäinen ilme kasvoillaan. Ojennan ponnarin kiltisti tälle takaisin. "Mitä sä teet?" kysyn uteliaana, kun tämä nousee hajareisin syliini istumaan. Emily ei vastaa, vaan alkaa keskittyneenä väkertämään hiusteni kanssa.
"Valmis", tämä toteaa tyytyväisenä. "Mitä sä teit mun hiuksille?" ihmettelen. "Tupsun", hän vastaa ja hymyilee suloisesti. Kokeilen kädelläni hiuksiani ja nyt keskellä päätäni on joku typerä tupsu. Näytän varmaan erittäin fiksulta. "Oot kyllä aika söpö noin", Emily sanoo hymyillen. "Enkö mä muuten sit oo?" kysyn ja yritän kuulostaa loukkaantuneelta. "Oot sä. Mut toi tupsu tekee susta vaan entistä söpömmän", tämä vastaa ja silittää poskeani. "Alanko mököttään?" tokaisen. "Miks ihmeessä?" "Näytän varmaan ihan tyhmältä." "Etkä näytä. Korkeintaan vähä hassulta, mut sitäki söpömmältä", Emily sanoo. Hän antaa nopean pusun huulilleni ja jatkaa sitten poskeni silittämistä. Välillemme syntyy tiivis katsekontakti. Se kuitenkin katkeaa, kun vedän Emilyn pitkään ja intohimoiseen suudelmaan.
-------------------------------------------------------------
Sanoja: 359
Elämänohje, jota en suosittele kokeileen: kannattaa aina lähtee urheilemaan, vaikka edellisen reissun pienen tapaturman takia ois vielä puolikuntonen nii sen jälkeen on taas yhtä kipee ku aikasemminki :)
Ja tästä tän luvun tupsujutusta oon haaveillu kirjottavani jo ikuisuuden ja nyt vihdoin🙌🏼
أنت تقرأ
Hope we'll meet again / Olli Matela /
أدب الهواةMinkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Pitääkö tämä sanonta paikkansa? Mitä tapahtuu, kun useamman vuoden takaa tuttu henkilö kävelee kadulla vastaan? Onko elämä helppoa vai onko polku pitkä ja kivinen? Emily on juuri muuttanut kaupunkiin, jost...
