Hope we'll meet again / Olli Matela /

7. Kysymystulva

Emily

Mä tein sen! Jännitti kyllä ihan hitosti. Laitoin just Ollille viestiä ja sovittiin et nähään huomenna. Nyt sitte huominen jännittää. Haluun tietää, mitä tästä tulee. Tuskin Olli ketä tahansa ois pyytäny viettään aikaa. Toisaalta turha elätellä turhia toiveita. En kyllä tiiä, miten voin keskittyä huomenna töissä yhtään mihinkään. Sen jälkeen, ku pääsen töistä, käyn vaan nopeesti vaihtamassa vaatteet ja sit meen Ollin kans. Taas oon siinä tilanteessa, et iskee paha asukriisi. Jos oisin fiksu, kattoisin huomiselle vaatteet valmiiksi, mut ku tunnetusti oon tyhmä ja aina myöhässä, mä etin sopivat vaatteet ennen ku lähen.

Olli

Herään typerään ja turhauttavaan herätysääneen. Kerrankin edes heräsin siihen. Joka tapauksessa voisin jatkaa nukkumista, mut lupasin olla ajoissa studiolla. Yleensä sinne on mukava mennä, jos kyseessä ei oo aamu. Ennen kaheksaa herääminen on aivan liian aikaisin. Tänään aikainen herätys ei kuitenkaan tunnu niin ylivoimaiselta, koska tänään tapahtuu jotain, mitä odotan. Ei kuitenkaan huvittais nousta täältä lämpimän peiton alta, mut kai se on pakko. Joonas ei arvostais sitä, jos oisin taas myöhässä ja samalla hidastaisin myös kaikkien töitä, joten parempi raahautua paikalle.

--

"Sähän oot jopa ajoissa", Joonas vittuilee, kun astelen treenitilaan. Heti pitää aukoa päätä, ku oon kaks sekuntia ollut paikalla. "Hei, mä myöhästyin kerran", totean turhautuneena. "Ja sillonki syynä varmasti oli se, että et kuullu herätystä ja sitä rataa...", Joonas jatkaa. "Itse asiassa ei edes menny noin. Oisin ollu ajoissa, mut... eiku ei mitään", sanon jättäen jutun kesken. Ei hemmetti, jos ne nyt tajuaa ja alkaa kyseleen jotain. En haluu, et kukaan tietää vielä. Toisaalta ei se ehkä ihan maailmanloppu ois, koska kaikki osais varmasti pitää sen omana tietonaan. Helpommalla pääsen myös ite, jos vaan kerron rehellisesti, et mikä homma. "Sano nyt kerran alotit", Niko toteaa. Voi perse. Ois pitäny olla vaan hiljaa. "Ööm.. no totaa...", aloitan, kunnes Joonas ehtii jo keskeyttää. "Onks sulla joku mimmi kierroksessa?!" tämä huudahtaa. Ja tästä tilanteesta ei pääse muuten, ku kertomalla totuuden. "Emmä nyt tiiä ei, tai ehkä tavallaan... törmäsin yhteen tyyppiin eilen aamulla", selitän. "Uuu, mikä sen nimi on? Tunnetaanko me se? Millon tuot sen tänne? Millon...", Joonas kyselee, mutta keskeytän tämän. "Ööö, sen nimi on Emily ja ehkä muistatte sen ja toi et millon tuon tänne, niin en ikinä ja nähään tänään illalla." Yritän parhaani mukaan vastata joka ikiseen Joonaksen kysymykseen. "Hetkinen... ai se Emily sillon kauan sitte?" Niko liittyy keskusteluun. Nyökkään. "Miten sä siihen nyt yhtäkkiä törmäsit ja miten sä tunnistit sen vielä?" Joonas ihmettelee. "Se käveli mua vastaan ja näytti kauheen tutulta niin kysyin sit et ollaanko nähty jossain", vastaan. "Ja heti treffeille menossa", Niko virnuilee. Käännän katseen lattiaan. En voi olla hymyilemättä ajatukselle, et ne ois treffit. "Jos se on edelleen yhtä ihana ku sillon, pidä ihmeessä siitä kiinni", Niko kannustaa. "Mut enhän mä edes tunne sitä... se oli vaan jotain erikoista, mitä sillon tapahtu", vastaan vähän alakuloisena. "Millasta se oli eilen nähä se taas?" Tommi kysyy. "Erikoista. Tavallaan jopa jotain samaa ku sillon aikasemmin", pohdin. "Tutustutte nyt rauhassa ja katotte sit, et tulisko siitä jotain enemmän", Niko toteaa. "Nii... mitä jos se haluu olla vaan kavereita, jos sitäkään?" huokaisen. Alan taas yliajatteleen kaikkea. "Nyt hyvä mies rauhotu ja oota mitä tapahtuu", Tommi vastaa. Ehkä on vaan pakko yrittää vähän rauhottua ja kattoo, mitä tästä kaikesta tulee. Illalla oon todennäkösesti ainakin vähän viisaampi kuin nyt.

-------------------------------------------------------------
Sanoja: 541
Yritän julkasta viimestään maanantaina uuden osan taas :)