Hope we'll meet again / Olli Matela /

25. Eka aamu

Emily

Istuskelen pöydän ääressä ja seuraan katseellani keittössä hääräävää Ollia. Tämä halusi välttämättä tehdä aamupalan yksin. Olli on kyllä ihana. Ei edes illalla halunnut ilmeisesti herättää niin päätti sit kantaa mut makkariin. Vähän ehkä ihmettelen, et miten se ylipäätään onnistu nousemaan niin, et en herännyt. Toisaalta nukun kyllä niin sikeästi aina, et en heräis varmaan edes katuporaan. Oon kyllä siinä mielessä kiitollinen mun unenlahjoista, et voin periaatteessa nukkua missä tahansa. Ollin vieressä on tietenkin paras paikka.

"Mitä mietit?" Olli kysyy ja keskeyttää pohdintani. "Sitä miten onnistuit ninjailemaan ittes ylös tosta sohvalta eilen ilman, et heräsin", ihmettelen huvittuneena. "Koska mä oon ninja", Olli vastaa ylpeänä. "Tai sit mulla vaan on hyvät unenlahjat", naurahdan. "Hmm... voi olla." "Mulla ei oo kyllä mitään käsitystä, et oisit kantanu mut makkariin", pohdin. "Sähän kävit vielä hereillä ja sanoit hyvää yötä", Olli toteaa. "Ai kävin vai? En muista mitään", nauran. "Ryömit vielä silleen söpösti mun päälle makaamaan", tämä hymyilee. Hymyilen myös itse. En vain voi olla hymyilemättä, jos Olli hymyilee.

Olli

Aamupalan syömisestä ei oikein meinannut tulla mitään. Saatoin välillä unohtua tuijottelemaan vastapäätä istuvaa Emilyä. Hän on aivan ihana. "Ihana eka aamu parina", Emily hymyilee ja laskee kätensä omani päälle. "Niin on. Oikeestaan ihan täydellinen", vastaan hymyillen. "Ootko ajatellu, et millon kerrotaan muille?" Emily kysyy. "Aattelin, et haluaisitko huomena tulla studiolle niin sielä voitais kertoo kaikille yhteisesti?" pohdin. "Eiköhän se onnistu", tämä toteaa suloisen hymyn kera.

"Tommi oli muuten oikeessa sen suhteen, et ei me pelkkinä kavereina pysytä", hymähdän hetken hiljaisuuden päätteeksi. "Ai se on sellasta ehtiny miettimään", Emily naurahtaa. "Joo. Se tais sanoo sen jo sillon sata vuotta sit", totean. "Mut tottahan se on", Emily hymyilee. Nyökkään ja katson tätä suoraan silmiin hymyillen. Kauniit merensiniset silmät katsovat takaisin.

Emily

Ollin sylissä on hyvä. Tää päivä on mennyt kyllä enemmän ja vähemmän makoillessa. Noustiin ylös vasta joskus yhen aikaan ja nyt kello on jo melkein kuusi. Ajateltiin ottaa toinen yritys tän leffan suhteen, vaikka se tais olla vähän turhaa. Halimiseksihan tää meni jälleen kerran. Ei Ollista vaan voi olla erossa hetkeäkään. Tällä hetkellä oon kietoutuneena Ollin ympärille niin, et sillä ei oo mitään mahollisuutta edes yrittää karata. Toisaalta ei kyllä vaikuta siltä, et Olli ois mihinkään karkaamassa, nimittäin tuo suloinen huppupää nukahtaa hetkenä minä hyvänsä. Tässä on hyvä olla.

--

"Tulee ikävä", kuiskaan halatessani Ollia tiukasti. Tätä en oottanut yhtään. Tiesin kyllä, et illalla mun pitää lähteä kotiin, mut et tää ois näin haikeeta. "Niin tulee"; Olli vastaa ja tiukentaa otettaan. "En haluu nukkua enää yksin", valitan. "Kyllä sä pärjäät. Ja soitat sit vaikka keskellä yötä, jos et saa unta", Olli lohduttaa. Vetäydyn halauksesta ja painan huuleni Ollin vastaaville.

"Heippa. Nähään huomena", sanon ja vilkutan astuessani rappukäytävään. "Nähään", Olli vastaa hymyillen haikeasti. Suljen asunnon oven ja suuntaan kohti hissiä. Nyt jo ikävä tuota maailman suloisinta basistia. Alle vuorokausi yhessä ja oon nyt jo ihan rakastunut. Olli on vaan niin ihana.

-------------------------------------------------------------
Sanoja: 473
Viimenki sain jotain aikaseks🙌🏼
Tää kirjottaminen ei oo nyt hetkeen onnistunu yhtään mut ehkä tää tästä🥺